torstai 21. heinäkuuta 2016

Päädyinpäs sairaalaan - 33. ja 34. raskausviikko

 33. raskausviikko, kesäkuu 2016

Neuvola on tällä viikolla. Paino on noussut noin yhdeksän kiloa; verenpaine on edelleen matalahko; sydänäänet hyvät.

Vähän hämmentävääkin ilmenee.

Hemoglobiini on toisesta sormesta 108 ja toisesta kymmenen pykälää suurempi. Tiedä sitten, kumpaa uskoa. Terveydenhoitaja kirjaa suuremman tuloksen koneelle. Ehkä jatkan lisäraudan satunnaista naukkailua.

Mahani kasvaa jossain keski- ja yläkäyrän välimaastossa. Ihmettelen suurta lukua, sillä toisten kommenttien mukaan raskausvatsani on viikkoihin nähden pieni. Samalta se näyttää omaan silmään, mutta ehkä tunnen vain kohteliaita ihmisiä...

Ensi viikolla on juhannus. Hyvänen aika. Mietin kuumeisesti, uskallanko lähteä mökille. Johan sitä melkein voisi synnyttää, kun on aiemmin saattanut maailmaan keskosvauvan.



34. raskausviikko, kesäkuu 2016

Uskalsin lähteä mökille. En tiedä, olisiko kannattanut. Sairaala tuli nimittäin tutuksi. En tosin itse ollut potilas.

Taapero sai mökillä anafylaktisen allergiareaktion, pahimman koskaan. Pistin elämäni ensimmäisen EpiPenin ja vietin elämäni ensimmäistä kertaa vanhempana yön sairaalan lastenosastolla tarkkailussa.

Nähtävästi elämään vaikeiden allergioiden kanssa alkaa tottua. Nyt toiminta tuli selkärangasta enkä jäänyt arpomaan, soitanko kavereille vai päivystykseen vai jäänkö seurailmaan. Nokkosihottumaa - autoon ja sairaalaan - turvotusta - EpiPen reiteen - ei ole pitkä matka sairaalaan, mutta varmuudeksi soitto hätänumeroon - ehdimmepäs ensiapuun ennen ambulanssia. Sairaalassa laitettiin vielä toinen annos adrenaliinia ja olimme tarkassa seurannassa. Onneksi kaikki oli lopulta kunnossa, vaikka aiheuttaja jäi mysteeriksi. Se oli ehkä ulkohome tai ötökkä tai kaikki yhdessä.

En edes synnyttänyt, vaikka supistusten määrästä ja kivuliaisuudesta olisi voinut päätellä muuta. Ehkä tämä vauva ei säikähdä ihan vähästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti