tiistai 12. heinäkuuta 2016

Onko kaiken pakko sattua samaan aikaan - 29. ja 30. raskausviikko

29. raskausviikko, toukokuu 2016

Kipeät supistukset jatkuvat ennallaan. Niiden takia olen saanut puhuttua itselleni ylimääräisen neuvolalääkärin. Lääkärin mukaan kaikki näyttää hyvältä, mutta varmuuden vuoksi hän laittaa minulle lähetteen Kätilöopistolle tarkempaan tarkastukseen - päivystyslähetteellä. Luulin, että saisin ajan ehkä muutaman viikon päähän. Sen sijaan joudun lähtemään syyniin nyt heti välittömästi.

Hmm, ok. Onneksi on lapsenvahti.

Matkalla Kätilöopistolta soitetaan, että en ole näillä viikoilla heidän asiakkaansa. Suuntaan siis Naistenklinikalle.

Makoilen käyrillä, joihin piirtyvät sikiön sydänäänet ja supistukseni. Sydänäänet ovat hyvät, mutta supistuksia ei tule ensimmäistäkään. Tietenkään.

Lääkäri ultraa sikiötä ja kohdunkaulaani. Kaikki luukut ovat kiinni ja kohdunkaulaa 3,8 cm jäljellä, mikä lienee kerran ennenaikaisesti synnyttäneelle ja supistelevalle uudelleensynnyttäjälle ihan hyvä tulos. Vauvalla on kaikki kunnossa, mutta hän kasvaa arvion mukaan jossain keskikäyrän yläpuolella.

Saan ohjeeksi ottaa "vähän rennommin", mitä se ikinä tarkoittaakaan. Jätän kertomatta, että ensi viikolla minulla on deadlineputki, esikoisen kananmuna-altistus ja kaiken kruunaa mieheni lähtö kertausharjoituksiin.

Onneksi en kai vielä synnytä. Jos ensi viikosta selviän synnyttämättä, selviän mistä vaan.

30. raskausviikko, toukokuu 2016

Viikko alkaa taaperon kananmuna-altistuksella sairaalassa. Jos kananmuna sopii, altistusta jatketaan kotona. Odotettavissa voi siis olla taas anafylaksia. Jippii. Taapero ei ole koskaan suostunut kunnolla maistamaan kananmunaa, mutta verikokeessa sen allergia-arvo on ollut huima.

Aamulla olo on kuin olisin viemässä lastani teloitettavaksi. Supistelee aika tuntuvasti. Hengitän syvään, kun lapsi maistaa ensimmäisen kananmuna-annoksen.

Seuraavasta hän kieltäytyy. Ei toimi videot, huijaaminen tai kananmunan pilkkominen herkkujen sekaan. Altistus keskeytetään ja sovimme uuden ajan puolen vuoden päähän. Ehkä sitten uhma olisi helpottanut.

Pienestä annoksesta ei tule mainittavia oireita. Luulen silti, että jollain lailla huono olo kananmunasta tuli. Ehkä hän kieltäytyi sen takia.

Hukkaan meni siis hyvät jännitykset. Jonkin verran pelkoni sairaala-altistuksiin silti lieveni. Siellä on oikeasti ammattitaitoista henkilökuntaa, joka osaa lääkitä ja havaita potilaan oireet, joskus jopa vanhempia paremmin.

Viikossa on vielä monta koettelemusta. Onneksi äitini tulee meille, kun väkerrän deadlinien kimpussa ja puolisoni sotii jossain metsässä. Taapero saa tietenkin kuumeen.

Perjantaina kaikki on silti valmista. Aloitan nyt vauvanhautomisloman, vaikka virallinen äitiyslomani alkaa vasta heinäkuun alussa. Epäilen, selviänkö yhdessä kasassa sinne asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti