maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kaksi viivaa, sitten aamupalaa - 3. ja 4. raskausviikko

3. raskausviikko, marraskuu 2015
Anselmiinalla on diagnosoitu korvatulehdus, mutta lääkärin mukaan siihen ei tarvita antiobioottia. Hän kuitenkin kehottaa käymään viiden päivän päästä uudelleen lääkärissä.

Matkustan Anselmiinan kanssa kotiseudulleni muutamaksi päiväksi. Oloni on aika väsynyt. Syytän kotiäitiys ja muut velvollisuudet -yhdistelmää, mutta aavistelen arasti jotain muutakin.

Saatan olla raskaana. Tiedän sen enkä toisaalta malttaisi odottaa, milloin voin testata. Olen päättänyt olla laskematta päiviä kovin tarkkaan, etten pettyisi. Pieni kutina silti kertoo, että taidan ihan oikeasti odottaa maailmaan uutta ihmistä.

4. raskausviikko, marraskuu 2015
Itkeskelen herkästi. Käytän Anselmiinan uudelleen lääkärillä. Korvassa on tulehdusta, ja nyt siihen määrätään antiobiootit. Jostain syystä se herkistää minua kovasti.

Siihen voi olla syykin, muu kuin ehkä-mahdollisesti-alkanut raskaus. Kun on syksyn aikana todistanut lapsellaan kahta anafylaktista allergiareaktiota, tulee mieleen se, että on itse ollut lapsena sairaalassa pahan antiobioottiallergian takia. Lääkäri on ensin määrätä juuri sitä, mikä vei minut keskussairaalan lastenosastolle. Kerron oman allergiani, ja hän määrää toista. Anselmiinan tietoihin hän kirjaa, ettei hänellekään saa määrätä minulle reaktion aiheuttanutta.

Ja sitten minua melkein itkettää, kun lääkäri on niin kiltti.

Haen apteekista antiobiootin. Kun jonotan reseptitiskille, huomaan hyllyn, jossa on pikatestejä. Keliakitesti, ovulaatiotesti... haa, raskaustesti!

Laskeskelen, että vielä on aivan liian aikaista testata tikkua tositoimissa. Nyt olisi rv3+jotain, eikä kiertoni ole vielä edes myöhässä.

Seuraavana aamuna herään ennen Anselmiinaa. Aikainen lintu madon nappaa tai raskaustestin tekee, ajattelen, ja niinpä hyödynnän aamuhetkeni lehdenluvun sijasta tarkistamalla testiin ilmestyvien viivojen lukumäärän.

Niitä on kaksi.

Esikoisen testistä itkin, nauroin ja sekosin. Nyt vaan mietin, että nyt on näin, jaahas, pitäisi tehdä aamupalaa. Nappaan testistä kuvan ja lähetän sen Whatsappissa ystävien arvioitavaksi. Sitten tajuan lähettää testin miehelleni.

Kaksi viivaa, on myös vertaisten tuomio.

Lähdemme aamupalan jälkeen kerhotutun kanssa puistoon. Kutkuttaisi kertoa, mutta pidän tiedon itselläni. Taitaa olla raskausviikko 3+3.

Loppuviikosta kuukautisten pitäisi alkaa, mutta mitään ei näy. Testiin tulee uudelleen kaksi viivaa.


6 kommenttia:

  1. Nää on niin ihanaa luettavaa <3 Mä olin kanssa alkuraskaudessa tosi itkuherkkä. Hassua miten toisella kerralla osasikin tulkita kropan pienimpiäkin vinkkejä raskausesta :) Mä arvasin tai oikeastaan tiesin odittavani jo useita päiviä ennen positiivista testiä, en vaan uskaltanut testata ennen kun ne menkat jäi pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitpa kärsivällinen! Ajattelin myös, etten ala turhaan testailla liian aikaisin, mutta sitten löysinkin heräteostostestin :D Tosin onneksi siitä tuli jo ajoissa selväksi, hehe. Aikaisen plussan takia sitten tietty panikoin, että on kaksoset tulossa :D

      Poista
  2. Ihana tapa kertoa raskauden etenemisestä! Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos näitä tykätään lukea :) Olen aina muutamalla lauseella pyrkinyt tiivistämään joka viikon tapahtumia, niin jää ainakin itselle jotain muistoja.

      Poista
  3. Tarina kiltistä lääkäristä oli lähellä alkaa itkettää minuakin, vaikka en (uskoakseni) kanna ketään kohdussani. :D

    VastaaPoista