lauantai 12. maaliskuuta 2016

"Nuorena jaksaa"

Olen usein kuullut, että nuorena jaksaa. Varsinkin vanhemmuudessa sitä saa kuulla usein. Jaksan kuulemma hyvin lapsen kanssa, koska olen nuori. Nuoruus riippuu toki näkökulmasta. Joskus opiskelin ja tein monta työtä samaan aikaan, mihin entinen esimieheni totesi nuorten jaksavan. No, en kyllä jaksanut kovin hyvin, ja jälkiviisasteltuna olisin hieman rajoittanut tekemisten määrää. Ehkä sentään opin jotain.

Nuoruuteen vetoaminen tuntuu vähättelyltä. Väsynyt on väsynyt, oli ikää 19 tai 47. Päinvastoin nuori saattaa ottaa paineita, joita vanhempi ei kokisi. Ainakin minulle ensimmäinen vuosi "oikeissa" töissä oli rankka, koska stressasin ja kaikki oli uutta. Sen jälkeen helpotti ja jaksoin paremmin.

En muista, jaksoinko kymmenen vuotta sitten paremmin kuin nyt. Unenpuutetta olen aina ollut huono sietämään. Joskus 15-kesäisenä muistan viettäneeni kesästä yli kuukauden leireillä ja matkoilla poissa kotoa, eikä tuntunut rankalta. Sen ikäisen vaatimukset ovat kuitenkin niin erilaiset kuin aikuisen. Ei ollut huolta toimeentulosta tai ammatillisesta kehityksestä, vaikka toki ihmissuhteet ja ruotsin kokeet saattoivat stressata.

Jaksaminen on niin suhteellista. Toivoisin kuitenkin, ettei kukaan sano vähättelevästi nuorena jaksaa. Ei välttämättä jaksa, ja jos ei jaksa, on ihan yhtä suuri oikeus olla väsynyt kenellä tahansa toisella.

2 kommenttia:

  1. Mä sitten niin inhoan tätä sanontaa :D Mulla perus sairauden yksi yleisimmistä oireista on vahva uupumus. Ei sillä, etteikö muutenkin voisi olla uupunut, varsinkin pienten lasten vanhempana, mutta olen siis törmännyt tähän nuoresta iästä ja tuosta perus sairaudestani johtuen jo viimeiset viisi vuotta...

    Sitä ei tunnu ihmiset ymmärtävän saatika hyväksyvän, että nuoret voivat olla uupuneita... luo uskomattomia paineita pärjätä!

    VastaaPoista
  2. No niinpä, kun valitettavasti sairaudet ja muut eivät aina katso ikää. :/

    VastaaPoista