maanantai 29. helmikuuta 2016

Missä muru olikaan

Lauloin Anselmiinalle eräänä iltana Jenni Vartiaisen tunnetuksi tekemää Missä muruseni on -laulua.

Laulusta tulee muuten elävästi mieleen eräät kesät, kun parvekkeella nukkuminen on oikeasti ollut varteenotettava vaihtoehto. Muutenkin pidän kappaleen mystisestä ja kaipaavasta tunnelmasta.

Lapseni ei kuitenkaan ollut samaa mieltä.

- Mulu on pöyällä, hän totesi ykskantaan.

Toden totta, pöydällä oli paketti Talk-muruja, mitäs muutakaan.


perjantai 26. helmikuuta 2016

Lapsen vaatekaappiin pääsee kierrätetty ja sukupuolineutraali



Lastenvaatteisiin hurahtaneet äidit - miksi muuten aina äidit - huvittivat minua joskus. Enää minulla ei ehkä ole varaa naureskella. Parin viime viikon aikana olen nimittäin etsinyt kuumeisesti tyttärelleni Molon raidallista välikausihaalaria. Mikä tahansa ei kelpaa, vaan sen pitää olla juuri raitakuosinen ja Molo-merkkinen.

Mielestäni olen muutoin säilyttänyt pääasiassa viileän ja rennon lastenvaateasenteen. Pidän luonnonkuiduista, raidoista, yksinkertaisista leikkauksista, hauskoista ja/tai graafisista kuoseista ja väreistä. Lapsen vaate saa näyttää lapselle tarkoitetulta.

Inhoan painokuvioita, piirroshahmoja ja hyvin selkeästi vain toiselle sukupuolelle tarkoitettuja vaatteita. Inhoan, jos kaupassa vaatteet järjestelty sukupuolen mukaan. Mielestäni koon tai käyttötarkoituksen mukaan lajittelu toimii huomattavasti paremmin. Tyttäreni suosikkivaatteita muuten ovat kaikki auto- ja traktorikuvioiset, joita meille on päätynyt melkoinen kasa...

En ole kovin merkkiuskollinen, mutta suosikkejani lastenvaatteissa ovat esimerkiksi Polarn o Pyret, MeandI ja Nosh. Myös Lindexistä ja KappAhlista tekee löytöjä kapeahkolle taaperolle. Ulkovaatteissa olen suosinut Moloa ja Reimaa teknisten ominaisuuksien ja kivojen kuosien takia. Kengissä meillä on ollut ainakin Vikingiä ja Kavaa.

Kannatan kierrätystä, ja Anselmiinan vaatteista valtaosa on kirpputoreilta. Varsinkin vauvalle uusien vaatteiden ostaminen tuntuu tuhlaukselta, koska pienen kasvutahti on niin nopea. Paikoillaan pötköttävällä vaatteet eivät kulu samalla tavalla kuin jo liikkuvalla lapsella. Moderni ihminen taitaa metsästää kirpputoreilla. Voi sitä iloa, kun löytää halvalla jotakin haaveilemaansa! Harmittavan usein hinnat tosin ovat kirpparillakin pilvissä, ainakin Facebookin merkkikirppareilla.

Inhoan tavarapaljoutta, ja pyrin pitämään lapsenkin vaatemäärän kohtuullisena. Inhoan pursuilevia kaappeja ja väärän kokoisia vaatteita viemässä kaappitilaa sopivilta. Liian pienet ja suuret vaatteet ovat laatikoissa häkkivarastossa odottamassa seuraavaa käyttäjää, luopumista tai lapsen kasvamista.

Millainen lastenvaatefilosofia teillä on?



tiistai 16. helmikuuta 2016

Kaksivuotias

Onko tuo lapsi ikinä hiljaa, neuvolan terveydenhoitaja kysyi. On hän joskus, mutta ei kovin usein.

Nyt pälättäjä on jo ehtinyt kaksivuotiaaksi.

Jos vuosi sitten koin ikäkriisiä lapseni puolesta, tuntuu iän karttuminen on vain hyvältä. On ihana huomata, että tänne asti on päästy, ihan täysjärkisinä ja menestyksekkäästi.

Muutama viikko sitten kirjoittelin uhmasta, mutta kovin pahoja raivareita ei ole viime aikoina näkynyt. Tässä kohtaa pitäisi toki koputtaa puuta! Muuten Anselmiina osaa vääntää kasvonsa erittäin, erittäin loukkaantuneeseen ilmeeseen, jos ei saa haluamaansa.

Puhetta tulee jatkuvasti ja se on jo melko sujuvaa. Jotain hassuja omia sanoja on. Hammaspesu tunnetaan edelleen apassulina ja naksut nakasulana. Pieniä tarinoitakin alkaa tulla. Eräänä päivänä hän suunnitteli, mitä tekisi illalla: Isi tulee. Isi ottaa repun ja (r)ahaa. Mennään pootaisiin.

En tiedä, pitäisikö rahan mukaan ottamisesta huolestua.

Suosikkeja tällä hetkellä ovat erityisesti kaikki moottoriajoneuvot. Traktorit, autot, bussit, linja-autot, ambulanssit, poliisiautot ja jopa pizzataksit kiinnostavat erityisesti. Neuvolan terveydenhoitaja aiheutti tässä feministiäidissä muuten lievän tuohtumisen. Hän totesi, ettei tytön autoinnostuksesta nyt ainakaan haittaa ole. Sitä ennen hän oli vielä kysynyt, onko Anselmiina ihan itse kiinnostunut autoista.

No tota, ei toki, kun olemme hänet pakottaneet. Ehkä neuvolajärjestelmää tai ainakin kyseistä työntekijää voisi kehittää hieman sukupuolisensitiivisempään suuntaan.

Muuten kissat, kirjat ja kokkailu innostavat. Ovatkohan ne kyseisen terveydenhoitajan mielestä tyttöjen juttuja?

Neuvolakäynnillä otettiin myös mitat. Anselmiina on aika minikokoinen, mutta kasvu alakäyrillä on ollut tasaista. Nyt hän on vähän reilu 10 kiloa ja 81 senttimetriä. Vaatekoko on yleensä 86 pinnassa tai vähän alle.

Jatkamme erilaisilla kotihoitovariaatioilla ja läpsystä vaihdoilla Anselmiinan hoitoa vielä tämän kevään. Syksyllä lienee uudet kuviot luvassa.


torstai 11. helmikuuta 2016

Kun epäilet anafylaksiaa, soita 112





Tämän päivän päivämäärä on sama kuin Suomen ehkä tunnetuimmalla puhelinnumerolla, 112. Tasan kaksi vuotta sitten 112-päivänä olin synnyttämässä, mutta muistelen sitä myöhemmin. Kahden vuoden takaisen 112-päivän jälkeen olen nimittäin joutunut muutaman kerran soittamaan hätänumeroon. Toivoisin, ettei minun tarvitsisi enää koskaan tehdä niin.

Toiveeni on todennäköisesti turha, sillä tyttäreni on anafylaktisesti allerginen useammalle eri ruoka-aineelle. Allergioista on vaikea keksiä mitään myönteistä enkä halua laittaa eri allergioita inhottavuusjärjestykseen, mutta anafylaktinen allergia on yliherkkyyksien ehkä kauhein ilmentymä. Se on pelottava ja järkyttävä muistutus elämän hauraudesta.

Anafylaksia ei ole mielipidekysymys eikä mikään kivan vaaraton ja pieni kotona seuratta vatila.Se on hengenvaarallinen allergiareaktio, johon voi kuolla. Suomessa anafylaksiaan kuoleminen on harvinaista, mutta vakavassa allergiareaktiossa menettämisen pelko ei ole turha. Anafylaksia uhkaa aina henkeä, ja siksi se pitää hoitaa.

Jos epäilet anafylaksiaa, älä jää pohtimaan. Toimi heti, jos mietit, onko reaktio vakava vai ei.

Anafylaksian oireet voivat olla monimuotoisia. Ne ovat usein samaan aikaan monessa eri elimessä. Voi olla (nokkos)ihottumaa, turvotusta (huulilla, kielessä, korvalehdillä), hengenahdistusta, yskää, nuhaa, ripulia, oksentelua, huulien sinertymistä, verenpaineen laskemista ja velttoutta. Samalla ihmisillä voi olla eri kerroilla eri oireita.

Adrenaliinikynä ja hätänumeroon soitto ovat maallikon keinoja hoitaa anafylaksia. Jos allergisella on adrenaliinikynä, usein merkiltään Epipen tai Jext, noudata pakkauksen ohjeita ja iske kynä reisilihakseen. Adrenaliini ei tapa, vaikka sen antaisi turhaan. Suurin virhe on jättää antamatta.

Sen jälkeen soita 112. Kerro anafylaktisesta allergiareaktiosta mahdollisesta adrenaliinipistoksesta. Adrenaliini on aina vain ensiapu, ja potilas on saatava nopeasti sairaalaan hoitoon tai vähintään seurantaan. Hoitoon on hakeuduttava silloinkin, vaikka vointi näyttäisi parantuvan. Kohtaus voi iskeä uudelleen.

Tilanne on pelottava, joten siksi oikea toimintapa pitää tietää jo ennakkoon. Muistathan, että jokaisella on velvollisuus antaa ensiapua eli anafylaksian tapauksessa pistää adrenaliini ja soittaa hätänumeroon.

Pirkanmaan allergia&astmayhdistyksen tekemiä videoita anafylaksian ensiavusta voi katsoa täältä.