perjantai 16. lokakuuta 2015

Kauhujen päivät

Sinisiä huulia, liikaa limaa, hehkuvan punainen taapero, nokkosihottumaa, kuumeen nousu. Aika viime viikon torstaista eiliseen eli keskiviikkoon ei mene kategoriaan elämäni parhaat viikot. Viimeksi kuluneen seitsemän päivän aikana olen kahdesti päätynyt taaperon kanssa sairaalan päivystykseen. Ensin oli allerginen reaktio pähkinästä, ja sitten ilmeisesti jonkinlainen kuumekouristus.

Taatusti pahemminkin voisi olla, mutta minulle jo ensimmäinen sairaalavisiitti oli liikaa. Toinen oli todella paljon liikaa. Ehkä ensimmäisenkin olisi kestänyt jotenkuten paremmin, jos mielessä ei olisi samassa paikassa käynti viime talvena. Olisi helpottavaa ajatella, että emme taatusti enää koskaan joudu tänne kiireellä. Kukaan ei vaan voi luvata sitä.

Pari viimeistä päivää on siis kulunut täristessä ja kaikkea tulkitessa. Onko tuossa näppy, hengittääkö taapero oudosti, onko kuume noussut. Mitään hätää ei ole ollut, mutta alitajunta ei vielä käsitä sitä. Se rauhoittunee ajallaan ja tottunee siihen, että päiväunilta nousee iloisesti höpöttävä taapero henkeään haukkovan pikkulapsen sijaan.

Mietin, haluanko mainita tapahtunutta täällä blogissa. Sitten mietin, että ehkä joku on kokenut tai kokee samaa. Pohdin myös, mitä haluaisin sanoa samaa kokeneille.

1. Älä arkaile hakeutua hoitoon. Olen joutunut viimeisen vuoden aikana menemään lapsen kanssa kolmesti nopeasti sairaalaan, ja joka kerran olisimme voineet mennä jo aikaisemmin. Onneksi mitään peruuttamatonta ei ole koskaan tapahtunut. Luota itseesi. Jos sinusta tuntuu, että jokin on pielessä, olet luultavasti oikeassa.

2. Älä googleta liikaa liian varhain - tämä tosin pätee aika moneen muuhunkin.

3. Käsittele läheltä piti -tilanteet, jotta ne eivät jää mieleen möröiksi. Minun tapani käsitellä on ehkä ollut puhuminen, puhuminen ja puhuminen. Enempää en osaa vielä kertoa.



4 kommenttia:

  1. Ai kamala! Onko siellä nyt siis kaikki kunnossa? Todellakin uskon, että nämä käynnit oli jo liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä, kaikki on hyvin nyt. :) Henkisesti ehkä vähän vieläkin tärisyttää.

      Poista
  2. Kiva kun kirjoitit aiheesta ja tsemppiä! Meillä on anafylaktisesti ainakin maitoon reagoiva 1,5 v. ja muitakin ruoka-allergioita löytyy, joten pelkosi on tuttua. Juuri pohditaan hoitopaikkaa ja lievästi sanottuna jännittää antaa jonkun muun tekemää ruokaa lapselle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu, toisten tekemän ruuan tarjoaminen kauhistuttaa eikä ihan vähän. Pitää vaan antaa kaikille tarkat ohjeet ja neuvoa Epipenin käyttö. :) Jos muuten haluat, niin minulle voi laittaa aiheesta myös vaikka sähköpostia. Tsemppiä teillekin!

      Poista