keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Isi on kohta kotona

Kotiäitiyteeni on tulossa pieni tauko, vaikka se ei ehkä vielä pääty lopullisesti. Loppuvuodesta puolisoni siirtyy koti-isäksi, ja minä olen onneksi onnistunut sopimaan aikuisten juttuja eli töitä.

En voi kieltää, ettenkö odottaisi innolla. Olen puuhannut lapsen uniaikaan opintoja ja töitä kohta vuoden eli en ole nauttinut ihan täysipäiväisestä kotiäitelystä, mutta nyt voin hetkeksi heittää hyvästit rattaiden keinuttamiselle työsähköpostia kirjoittaessa. Olohuoneen lattialla koneella tehtyjä kuuden tunnin yövuoroja en luultavasti jää ikävöimään, vaan iloissani heilutan niille hetkeksi heipat.

Luultavasti tosin näemme niiden kanssa vielä. Alunperin Anselmiinan oli tarkoitus mennä osa-aikaisesti hoitoon vuoden alussa, mutta viime aikojen tapahtumat ovat saaneet minut toisiin aatoksiin. En vastusta päivähoitoa, päin vastoin, mutta ajatus hengenvaarallisesti allergisen ja ehkä jopa kuumekouristeluun taipuvaisen lapsen laittamisesta hoitoon kodin ulkopuolelle riipii. Minulla on periaattessa mahdollista vielä hoitaa häntä kotona ja tehdä samalla töitä. Voin siis poimia rusinat pullasta. Lopullinen ratkaisu on kuitenkin vielä auki, sillä siinä on monta muuttujaa.



Koti-isyys, edes hetkellinen, ei ollut meille itsestään selvä ratkaisu. Meillä on valitettavasti aika perinteinen työtilanne. Miehelläni on vakituinen kokopäiväinen työ, kun taas minun määräaikainen työsuhteeni tyssäsi äitiysvapaaseen. Niinpä olen pitänyt äitiys- ja vanhempainvapaat ja sen jälkeen ollut kotihoidontuella, jonka ohella minulla onnekseni on ollut tuloja freelancerina tekemistäni töistä. Lienee selvää, että minulla on ollut parisuhteessamme huomattavasti pienemmät tienestit.

Talous tuntui olevan suurin kompastuskivi perhevapaita jaettaessa. Mieheni käyttää nyt siis hänelle korvamerkityt vanhempainvapaat, ja pitkään ajattelin sen kaatavan taloutemme. Sitten istuin laskemaan, mitä se oikeasti tarkoittaa. Miehen vanhempainvapaapätkä tuntuu budejetissa, mutta se ei ole mahdoton kuluerä. Emme joudu leipäjonoon eikä katto katoa päidemme päältä, vaikka elämme hetken totuttua pienemmällä euromäärällä. Kelan isälle merkitty vanhempainraha on ansiosidonnainen, joten vakituisessa kokopäiväisessä työssä olevan taloutta se ei ainakaan meillä kaada.

Tasa-arvo on silti suurin syy isälle varattujen vanhempainvapaiden pitämiseen. Mieheni kotipätkä ei ole suuren suuri, mutta toivottavasti edes sillä voi hieman edistää tasa-arvoa. Olen viime vuosina harmikseni joutunut havaitsemaan, ettei nuoria naisia ja miehiä kohdella tasavertaisesti työelämässä. Toivoisin, että mies olisi samanlainen riskirekrytointi. Tahtoisin, että molempia uskallettaisiin palkata. Ihannemaailmassani lapset nähtäisiin elämään luonnollisesti kuuluvana osana, joiden vanhemmat hetkellisestä kotonaolovaatimuksesta huolimatta palaavat ajallaan takaisin sorvin ääreen.

Meidän olisi ehdottomasti aiemmin pitänyt harkita muunlaista vanhempainvapaiden jakoa. Imetyksen takia olin varsin kiinni vauvassa ensimmäiset puoli vuotta, mutta sen jälkeen vuoronvaihto olisi jo voinut olla hyvä idea. Teen kuitenkin valtaosan töistäni kotona eli ainakin haavekuvissani olisin voinut saada perheaikaa ja kotiaikaa. 

Työtilanteidemme suurin ero on nimittäin siinä, että puolisoni palaa vapaansa jälkeen vanhaan, tuttuun työpaikkaansa. Minä olen aloittanut puhtaalta työpöydältä, eikä sen täyttäminen ole tässä taloustilanteessa ollut helppoa. Ei tunnu kovin tasa-arvoiselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti