tiistai 8. syyskuuta 2015

Taaperoimettäjä siirtyi telakalle




Jauhan imetyksestä täällä koko ajan, tai siltä ainakin tuntuu. Nyt se loppuu, sillä imetin toissapäivänä viimeisen kerran. Ehkä.

Miltä nyt tuntuu? No, ei oikein kummemmalta. Ennen nukahtamista nautittu iltamaito säilyi ohjelmassamme kaikista unikouluista ja vieroituksista huolimatta. Se oli viimeinen ja ainoa imetyskerta, josta Anselmiina tahtoi pitää kiinni. Muut häipyivät hänen muististaan ällistyttävän nopeasti.

En ole surullinen, mutta en koe mitään huumaavaa vapautta. Imetys ei ole vaikuttanut vaatevalintoihini enää pitkään aikaan, vaan olen huoletta voinut kiskoa ylleni vaikka selästä napitettavan, kaulaan asti ulottuvan mekon.

Jonkinlaista pientä vapautumisen tunnetta aiheuttaa tosin se, että nyt kehoni on oikeasti aivan minun ikiomani. Sitä se ei ole ollut yli kahteen vuoteen. Ensin olin raskaana kahdeksan kuukautta ja sitten imetin puolitoista vuotta. Enää ei tarvitse miettiä, olenko omilla syömisilläni aiheuttanut Anselmiinalle allergiaoireita tai aiheuttaisiko päivän kolmas kahvikupillinen levottomuutta.

Taaperoimetystä en kokenut mitenkään rasittavana, vaan päinvastoin imetyshetket olivat leppoisaa rentoutumista. Saatoin myös olla Anselmiinasta erossa ilman, että aloin muistuttaa Dolly Partonia. Ihmisen maidontuotantolaitos on siitä fiksu, että sen tarjonta toimii yleensä kysynnän mukaan.

Taaperoimetys herättää ihmisissä tunteita, mutta en kokenut sosiaalista painetta imetyksen lopettamiseen. Aika harva välttämättä tiesi, että Anselmiina sai edelleen rintamaitoa. Taaperoimetys ei näy samalla tavalla kuin pikkuvauvan ruokailu. Taaperot ovat yleensä varsin uteliaita ja puuhakkaita, eikä omani ainakaan enää rauhoittunut tissille muualla kuin täydellisen rauhallisuuden ympäröimänä. Tämän voin siis kertoa tiedoksi niille, joiden mielestä taaperoimettäjä pakottaa lapsen rinnalleen. Ei taapero ime, jos ei halua.

Toiset kaihtavat ajatusta siitä, että lapsi osaisi itse pyytää rintamaitoa. Jokainen saa toki vetää rajan haluamaansa kohtaan, mutta minusta taaperon tiiiisssii tiiiisssii -pyyntö ei tuntunut sen kummemmalta kuin veden tai perunan pyytäminen. Anselmiina alkoi huhuilla mammaa ja repiä paitaani jo reilusti alle vuoden ikäisenä, eikä sekään saanut imetystä tuntumaan luonnottomalta.

Joskus se on silti lopetettava. Ehkä nyt oli hyvä hetki. Nyt taapero on saanut maidosta tarvitsemaansa ravintoa, vastutuskykyä ja läheisyyttä. Ilmeisesti minäkin olen pienentänyt riskiäni sairastua tiettyihin naisten syöpiin ja esimerkiksi kakkostyypin diabetekseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti