torstai 17. syyskuuta 2015

Liikunta ennen ja nyt

Kaksi vuotta sitten olin elämäni kunnossa. Sitten tulin raskaaksi. Sen jälkeen elämä tuntui ruuhkaiselta, ja nyt vasta olen tehnyt hidasta paluuta säännölliseen lenkkeilyyn.

Samalla olen miettinyt tavoitteitani. Eniten olen pohtinut sitä, onko harrastuksellani päämäärää. Rakastan lenkkeilyä. Ulkona kirmaaminen saa ajatukset suuntautumaan uusille uurille ja ehkäisee terveysongelmia. Juosta voi omaksi huvikseen ja hyödykseen tai osallistua juoksutapahtumiin.
Ennen lasta harrastin puolimaratoneja, ja juoksuohjelma rytmitti viikkoja. Lenkille ei aina huvittanut mennä, mutta harvoin jätin ohjelmaan merkittyjä juoksuja väliin.

Lapsellisena on suunniteltava ja priorisoitava. Harrastaminen ei toki ole mahdotonta, mutta oman ajan järjestäminen ei välttämättä ole helppoa. Lapsettomana elin välillä ähkystä kärsivän kalenterin kanssa, mutta nyt en tahtoisi hukata kovin montaa hetkeä mahdollisuudesta olla jälkeläiseni kanssa.

Välillä tunnen pientä kutkutusta puolimaratonennätyksen tekemisestä. Sitten taas mietin ajankäyttöä. Ehkä juoksen nyt vain omaksi huvikseni ja kuntoni kohotukseksi. Eilen yritin kirmailla reippaammin, mutta melkein tukehduin. Siinä on jo tavoitetta, että hengästyisi vähemmän.

Kaksi vuotta sitten olisin ajatellut, että onpas ikävää uhrata noin. Nyt olen alkanut tajuta ajan rajallisuuden ja arvokkuuden. Minä en ole urheilija. Olen tavallinen harrastelijalenkkeilijä, joka keksii usein syitä sohvalle jäämiselle ja jolla on hieman höllyvät reidet. Ärsyynnyn nykyisin kaikesta mikä on sinun tekosyysi sille, ettet näytä fitnessmallilta -jankutuksesta. Ihan jokainen saa näyttää siltä, miltä näyttää. On ihan okei treenata ilman, että tavoitteena on maraton tai fitnessmallikisat.

Miten teidän harrastuksenne ovat muuttuneet sen jälkeen, kun olette saaneet lapsen?


4 kommenttia:

  1. Allekirjoitan taas kerran täysin! :D Ennen ensimmäistä raskautta olin elämäni kunnossa, äitiyslomalla treenasin vielä suht säännöllisesti, se oli sitä ainoaa omaa aikaani. Mutta nyt, työarjessa liikkuminen on enemmänkin sellaisia hengähdyshetkiä silloin tällöin arjessa.. en voisi kuvitellakaan enää käyväni salilla kolmesti viikossa.. mutta lenkkeily ja kotijooga silloin tällöin sopivat kyllä viikkoaikatauluuni :) Jos siis haluan / jaksan / viitsin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotijooga kuulostaa muuten tosi hyvältä idealta. Tai kaikki kotijumpat :D Ehkä pitää alkaa vääntää sellaisia, kun Anselmiina on saatu untenmaille.

      Poista
  2. En koe olevani sen huonommassa kunnossa kuin ennenkään mutta tietyt asiat ovat muuttuneet ainakin hetkellisesti - käyn nykyään vieraalla tallilla ratsastamassa, kun kotona ratsastuksen toteuttaminen meni suhteellisen hankalaksi. Toiveissa on että jossain vaiheessa tähän asiaan saadaan muutos, mutta sitä odotellessa iloisin mielin muualle ratsastamaan. Tosin me ollaan kyllä niin paljon taas tehty rmeonttia, että ei tässä ole kauheesti luppoaikaa jäänyt ihan omalle jutulle. Että täytyy olla tyytyväinen että on saanut nyt kuukauden päivät sen kerran viikossa kolme tuntia pelkästään tallilla oloajaksi. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kotona ratsastaminen kuulostaa ihan luksukselta! Toivottavasti pääset taas pian harrastamaan sitä :) Tsemppiä remonttiin, se on aina niin aikaavievää mutta onneksi yleensä palkitsevaa.

      Poista