sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Älä hamstraa

Möin tänään kirpputoritapahtumassa omaisuuttani. Halvoista hinnoista huolimatta kiikutin aika monta laatikkoa takaisin kotiin. En ihmettele sitä, koska maailmassa on liikaa tavaraa. Sitä saa kaikkialta ja se on halpaa. Olo on turhautunut ja epätoivoinen. Mihin kukaan tarvitsee kaikkea tätä kaapinkäytettä?

Ahdistun liiasta tavarasta. Ajatukset pysähtyvät sukkakekoon, ja viimeistään koriste-esinelaatikko pysäyttää kaiken energian. Kun kaikkea on liikaa, ei mikään mahdu mihinkään.

Tavaroista luopuminen on elitististä. Kun ei tarvitse laskea jokaista penniä, on varaa ostaa pois heitettyjen suksien tilalle tarvittaessa uudet. Kirpparikamoja lajitellessani mietin monesti, tarvitsisinko jotakin sittenkin. Pitäisikö antaa mahdollisuus pois heitettävien kasassa viisi vuotta lojuneelle paidalle? Mitä jos tarvitsisin sitä joskus, enkä raaskisi ostaa uutta? Jos olisin todella köyhä ja minun pitäisi valita edustavan paidan ja lasten ruuan väliltä?

Möin sen tai yritin myydä silti. Jos en ole tarvinnut jotain viiteen vuoteen, en mitä todennäköisimmin tarvitse sitä enää. Jos äkillinen tarve iskisikin, voisin ehkä yrittää etsiä sellaisen taas kirpparilta.

Näin tavarakielteinen en ole ollut aina. Lapsuudessa koettu puute voi ajaa hamstraamaan, mutta minulla oli tarpeeksi kaikkea. Silti pieni paljouteen pyrkimisen siemen kylvettiin ala-asteella. Eräs luokkalaiseni totesi, että minulla on aina samat housut. Hän päätteli, että perheeni on köyhä.

Arvatkaa, pidinkö sen jälkeen samoja housuja monta päivää peräkkäin. Meni vuosikymmen ennen kuin rohkaistuin käyttämään samaa alaosaa viikon jokaisena päivänä ilman, että selittelin kenellekään. Nyt olen kai jo niin nolo ja mammautunut, etten edes havainnoi pöksyjäni.

Mitä minimalistisempaan elämään pyrin, sitä turhemmalta keräily alkaa tuntua. En ole tänä vuonna tainnut osaa itselleni muita vaatteita kuin yhdet tennarit. Anselmiinan vaatekaappia olen sen sijaan luonnollisesti kartuttanut, mutta suurimman osan ostoksista olen tehnyt niin ikään kirpputoreilta.

Pääkaupunkiseudun asuntojen hinnoilla hamstraus alkaa tuntua älyttömältä. Kalliissa neliöissä tahtoisi asua sen sijaan, että niissä säilöö turhaa roinaa.

Sitä itseään.
Lahjoista luopuminen on tuntunut minusta ongelmalliselta. Aina minun ja jonkun sukulaismummon kukkaruukkumaut eivät kohtaa. Lahja voi olla epämieluisa, mutta sen antaja on ajatellut saajaa. Luultavasti hän ei ole tarkoittanut mitään pahaa. Yritän kuitenkin ajatella niin, että eivät muistot ole pelkästään tavaroissa. Ne voivat olla kuvissa, kirjoituksissa ja muistossa. Lahjasta voi napata vaikka valokuvan.

Tärkeimmät lahjat olen silti ajatellut säilöä johonkin laatikkoon. Ei tässä niiin vähän tilaa ole, etteikö jotain voisi säästää. Samaan jemmaan ajattelin sujauttaa jotain muistoja Anselmiinan vauva-ajalta.

Jottei muistolaatikko paisuisi, aion silti edelleen ostaa harkiten ja laadukasta. Vähän on todellakin enemmän.

2 kommenttia:

  1. Kyllä on pakko sanoa että täälläpäin kirppiksiä seuranneena ei voi puhua halvoista hinnoista, myös nettikirppiksillä pyydetään mielestäni monestakin tuotteesta edelleen käsittämättömän paljon. Ihan kuin hinnoittelu olisi hukassa, siksipä ostan mielummin nykyään vaatteet alennuksesta kun ne saa silloin nykypäivän kirppishinnalla. Ennen vanhaan käytetyn tavaran hinta oli maksimissaan yksi kolmasosa uudesta, nyt pitää ihmisten saada vähintään puolet ellei enemmänkin... Itse en voi kauheasti sanoa olevani hamstraaja, mies minunkin edestä. Nyt toki meinasin tehdä radikaalin liikkeen ja pistää matonkuteiksi suurimman osan vaatteistani jotka vain lojuvat kaapissa kun ei ne ole kotihommissa käytännöllisiä. Siellä on säilytetty iskemättömiä housuja ym jotka eivät kelpaa kenellekään vaikka oon koittanut lahjoittaakin.. Ei vissiin leveät lahkeet enää oikein iske?! ;) Toisekseen meillekin on kantautunut käytettyinä vaatteina sellaisia yksilöitä pojalle joita en esim itse olisi kehdannut eteenpäin laittaa nämäkin menee meillä karusti matonkuteeksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirppiksellä on välillä (tai aika usein) aika härskejäkin hintapyyntöjä. Mielestäni tavaran arvo putoaa heti, kun sen kantaa kaupasta ulos. Kalliit kirpparihinnat harmittavat etenkin pienyrittäjien puolesta - jos hän on myynyt itse tekemänsä paidan kympillä, 9,5 € hintapyyntö samasta paidasta kirpparilla tuntuu ikävältä. Kierrätys on tosi tärkeää, mutta toisinaan tuntuu fiksummalta ostaa aleista, kuten sanoit.

      Matonkuteet on just jees :) Olen paljon pähkäillyt, mitä teen nukkavieruilla tekstiileillä. Sekajätteeseenkään niitä kun ei saa enää ensi vuonna laittaa, mikä on tietysti tosi hyvä suuntaus.

      Poista