perjantai 14. elokuuta 2015

Terveisiä vieroitushelvetistä

Vieroitushelvetti. Sillä sanalla kaverini kuvasi vieroitusta. Aluksi sana hymyilytti minua, mutta vieroituksen aloittamisen jälkeen se itketti. Vieroitus on niin helvetti.

Nyt 1,5 vuoden kypsässä iässä Anselmiinaa vieroittaessa olen tajunnut, että olen päässyt vanhemmuudessa todella helpolla. Olen pääasiassa toiminut intuitioni varassa. En ole joutunut tekemään mitään, mitä sisäinen ääneni tai mikä lie kieltäisi.

Epätoivoista itkua keskellä yötä kuunnellessa sisäinen ääneni sen sijaan huusi, että ei näin. En minä halua huudattaa! Toisaalta en minä halua yöimettää montaa vuotta enää.

Tarkennan tähän väliin, että emme ole pitäneet mitään varsinaista huudatusunikoulua. Anselmiinan ilman maitoa viettämää pätkää yössä on yö yöltä pidennetty. Paniikkihuudon iskiessä hänet on otettu sängystä syliin, mutta muuten häntä on silitelty tai pidetty kättä hänen päällään.

Moni on sanonut, että ehkä saisin nukuttua unikoulun jälkeen paremmin. Minua yösyötöt eivät kuitenkaan ole väsyttäneet. Päinvastoin: imetyshormonit ovat auttaneet pääsemään uneen nopeasti. Se ei ole ollut minulle normaalia. Muistan liian hyvin vuosia, viikkoja ja hetkiä, kun olen nukkunut aivan järjettömän huonosti. On nurinkurista sanoa, että nimenomaan lapsen saamisen jälkeen olen nukkunut hyvin. Niin vaan on.

Joskus yösyömisestä silti pitäisi päästä eroon. Ehkä ruoka päivällä maistuisi paremmin, jos ei tankkaisi maitoa yöllä. Perhepetikään ei enää oikein toimi. Perheen pienin havahtuu heti, kun joku yrittää huomaamattomasti kivuta samaan sänkyyn. Miten perhe mahtuisi perhepetiin, olemme naureskellen miettineet.




Nyt vieroitushelvettiöitä on nyt takana melkein viikon verran. Yöheräilyistä ei ole todellakaan päästy, mutta viimeiseen muutamaan yöhön ei ole koettu puolentoista tunnin itkuputkia. Uskaltaisiko jo sanoa, että parempaan ollaan menossa? Takapakkia voi tulla ja taatusti tuleekin, koska tytärtäni on nähtävästi siunattu yhtä surkeilla unenlahjoilla kuin minua.

Enää en silti mieti, että unikoulu on maailman huonoin idea.En ole koskaan vauvavuonna ollut näin väsynyt, jos aivan ensiviikkoja ei huomioida. Uskon silti, että parempia unia on luvassa kaikille, niin perheellemme kuin naapureillekin.

4 kommenttia:

  1. Meillä pidettiin jonkinmoista unikoulua kun neiti oli 6 kk. Unikoulussa tavoiteltiin yöimetysten vähentämistä ja parempia unia, päällimmäisenä syynä minun hyvinvointini (yöheräilyjä oli paljon ja ne kuluttivat minua). No se onnistui, mutta sitten tuli hampaita ja oksennustauteja sun muuta.

    Meillä oltiin siis n. 8 kk iästä yli vuoden ikään saakka siinä tilanteessa, että toisinaan neiti tuli yöllä rinnalle vasta 05, toisinaan jo 01. Otimme käyttöön taktiikan, jossa mies rauhoitti tytön öisin (ei huutoja, mutta miehellä kesti aina pitkään ja oli tietty hälle raskasta). Tyttö heräsi yleensä aamulla 05-06 aikaan, jolloin minä nousin hänen kanssaan (koska minä en saanut neitiä nukkumaan).

    Nyt kun minä olen palannut töihin, pari viikkoa tuon vieroituksen aloittamisen jälkeen, tyttö nukkuu aamuun saakka. Nukkuu siis vieläkin (kello 08). Että joskus siinä menee hetki, mutta kyllä se toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla teidän kokemuksianne :) Tosiaan, nukkumisjutut saattavat olla niiii-iiin vaihtelevia. Nyt toivon tosi paljon, ettei tule mitään tauteja. Menisi (melko) hyvä rytmitys sitten taas ihan pieleen!

      Ihanaa, että teillä unta riittää jo aamuun saakka! Viime yönä otin tytön viereen vasta kuuden aikaan, kun heräsi silloin eikä meinannut rauhoittua omaan sänkyynsä. Jälkiviisaana olen tosin tajunnut, että olisimme kyllä voineet silloin jo nousta ylös.

      Poista
  2. Moikka! Olen lukenut, että tuo n. 1.5v olisi aikamoista eroahdistusikää. Eli taapero tajuaa vielä selkeämmin oman erillisyytensä. Jos tuntuu, että helpotusta ei tapahdu niin voisi miettiä jos vieroitusta lykkäisi hieman. Kuulemma jo kuukauden tai kahden päästä tilanne saattaa olla eri :) tämä siis lähinnä tsemppinä, jos vieroitus ei nyt onnistu niin ei se tarkoita silti loputtomiin yösyöttöjen jatkumista. Mä olen myös sitä mieltä, että vaikka jostain asiasta päätetään, niin jos huomataan ajan olevan väärä voi päätöstä muuttaa ;) mutta paljon jaksamista sinne, teette mitä teette, niin varmasti ratkaisu on paras teidän perheelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuota vähän mietinkin. Toisaalta hän heräilystä huolimatta nukahtaa helposti uudelleen - tietysti ensin varmistettuaan, ettei ole yksin... Äh.

      Kiitos! :)

      Poista