torstai 20. elokuuta 2015

Seilaa taaperon kanssa

Teimme kolmehenkisen perheemme ensimmäisen ulkomaanmatkan, kun risteilimme päiväksi Tukholmaan - niin, ulkomailla sekin on, vaikkei etäisyys ole mittava. Mukaamme saimme kaksi ystäväperhettä, joissa on samanikäiset taaperot.

Muutamia hajanaisia havaintoja ja ehkä vinkinpoikasia lapsen kanssa seilaamisesta:

- Lapsen kanssa laivalla aika suorastaan liitää. Ei paljon huilittu hytissä. Miten ennen laivalla saattoi olla jopa vähän tylsää?

- Laivan leikkihuone on hitti. Siellä voi piirtää, leikkiä kotia, paijata pehmoleluja, rakentaa palikoilla ja ennen kaikkea telmiä pallomeressä. Sinne tosin eräs minikokoinen taapero meinasi hukkua...

- Ville Viking lähietäisyydeltä pelotti taaperoita.

- Maitoallerginen ja nirso taapero söi buffetista jopa kurkkua, hedelmäsalaattia ja kauramaitoa. (Muitakin erityismaitoja ja gluteenittomia tuotteita oli muuten tarjolla.)
Lisäksi olin varustautunut matkaan leivillä, smoothieilla, Talk-muruilla ja parilla purkkiruualla. Pikapuurojauheesta ja teevedestä sai maidottoman aamupuuron. Rohkea allergialapsen vanhempi olisi varmaan tarjonnut kaiken seisovan pöydän antimista, mutta itse en uskaltanut ottaa riskiä. "Laktoositonhan käy" ja "Oho, tämä olikin paistettu voissa" eivät ole lauseita, joita tahtoisin kuulla meren päällä.

- Laiva sopii näemmä huonouniselle taaperolle, koska hän uinui kaksi yötä liki heräämättä. Unikoulukin on saattanut alkaa toimia. Oi!

- Omaan sänkyynsä vastikään koulutettu Anselmiina nukkui hytissä kanssamme samassa sängyssä. Olin etukäteen huolissani tästä ja mietin, olisiko pitänyt pyytää laivan infosta matkasänky. Pelko takapakista unikoulusta osoittautui kuitenkin täysin turhaksi. Ihanaa!

- Kestovaippailin koko matkan öitä lukuunottamatta. Pakkasin mukaan 11 vaippaa, joista yksi jäi käyttämättä. Hyvin mitattu puolentoista vuorokauden reissuun siis! 
Mukaan otin kaksi suurta vetoketjullista pul-pussia, jotka pitivät hajut ja kosteuden sisällään. Toiseen laitoin vaipat laivalla ja toiseen Tukholma-pyörähdyksen aikana käytetyt vaipat.
- Laivan hissit olivat usein varattuja, joten rattaiden kanssa liikkuminen olisi saattanut olla työlästä. Anselmiinan kanssa ei merellä juuri rattaita tarvinnut, sillä hän nohevana minä itse -henkisenä tyttösenä tahtoi kävellä itse, etenkin portaissa.
Pienemmän tai vähemän kävelystä kiinnostuneen lapsen kanssa olisin ottanut ehkä mukaan jonkinlaisen ergonomisen kantovälineen.
- Talutusreppu muuten pelasti (taas) monta hetkeä. Suosittelen!
Ehkä tämän kokemuksen jälkeen rohkenisi matkustamaan muuallekin. 

2 kommenttia:

  1. Ah tukholma <3 Millä laivalla olitte? :) Me oltiin gracella keväällä ja esikoinen ei halunnu mennä halaamaan ville vikingiä eikä ottaa kasvomaalausta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholma on ihana :) Olimme Gabriellalla. Ville oli toooosi pelottava :D Meillä ei ollut kasvomaalausta, höh.

      Poista