tiistai 4. elokuuta 2015

Se on Kertun äiti

Ennen lasta ihmettelin, miksi vanhemmat puhuvat toisista äiteinä tai isinä. Se kuulosti typerältä, aivan kuin aikuinen ihminen ei olisi mitään muuta kuin jonkun vanhempi.

Hän on Peetun isä. Ellin äidillä on kaunis mekko. Soitan Yrjön äidille.

Nyt minulla on yli vuoden ollut tuttuja, joiden nimiä en tiedä. Heidän lapsensa nimet sen sijaan tiedän. Heistä on tullut sen-ja-sen vanhempia.

Käytännön ongelma tästä tulee ainakin silloin, jos tahtoisi etsiä töihin kadonneet kerhokaverit sosiaalisesta mediasta. Siellä kukaan ei sattuneista syistä ole Annan äiti Kumpulasta.

Ja tiedättehän - jos jonkun kanssa on keskustellut yli vuoden ajan muun muassa navanalusjutuista, on noloa kysyä tämän nimeä. Tiedän kaiken synnytyksestäsi ja lapsesi vatsan toiminnasta, mutta mikäs sinun nimesi olikaan?

Ehkä tulevaisuudessa yritän pysyä tietoisena toisten vanhempien nimistä. Olen huomannut, että usein lasten tapahtumissa pyydetään kertomaan lapsen nimi ja ikä. Ne ovat toki tarpeellisia tietoja, mutta yhtä hyödyllistä olisi kertoa myös vanhemman oma nimi.

Kuka sinä olet? kysyn ehkä seuraavan kerran, kun tapaan hiekkalaatikolla jonkun uuden. Sitä kannattaa rohkaistua kysymään vanhoiltakin tuttavuuksilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti