sunnuntai 9. elokuuta 2015

Pinnasänky muuttui turhakkeesta hyödykkeeksi



Kops ja riipaisevaa itkua.

Kukaan ei tahtoisi kuulla sellaista huoneesta, jossa lapsi nukkuu. Joskus niin käy.

Meille niin on käynyt viimeisen kuukauden aikana kolme kertaa. Se on kolme kertaa liian paljon, vaikka jokaisesta putoamisesta on selvitty itkuilla ja hämmästyttävän vähillä mustelmilla.

Vauvatarvikkeiden pahin turhake oli erään luonnoksiin jääneen blogimerkintäni otsikko. Merkinnän aiheena oli pinnasänky, jonka olin kokenut kaikkein turhimmaksi lapsiperhehankinnaksi. Anselmiina ei ollut koskaan nukkunut siellä lyhyitä pätkiä lukuunottamatta.

Alussa hän nukkui äitiyspakkauksen laatikossa ja meidän sängyssämme, ja hieman kasvettuaan hän on poikkeuksetta nukkunut päiväunet rattaissaan ja yöunet meidän välissämme. Usein hän on nukkunut ensimmäisen unipätkän omassa pinnasängyssään, josta hän on ensimmäisen heräämisen jälkeen poimittu sänkyymme. Siinä olemme kaikki uinuneet samassa pedissä, joskus loistavasti, joskus heräillen.

Imetyksestä vieroittaminen ja levoton nukkuminen ovat alkaneet uhata perhepetiä. Kun on aika usein vaipunut uneen tissi suussa, on ymmärrettävästi vaikea muuttaa tottumuksiaan. Lisäksi on alkanut tuntua, ettei Anselmiina nuku kanssamme enää niin hyvin. Hän on alkanut heräillä herkästi, kun tulemme hänen viereensä nukkumaan.

Sen takia ehdin jo ajatella, että voisimme heivata vähän käytetyn pinniksen pois ja siirtää Anselmiinan lastensänkyyn. Anselmiina oli hyvin kestänyt meidän sängyssämme. Hän oli uinunut siinä jo vuoden ja viisi kuukautta ilman, että oli pudonnut kertaakaan.

Paitsi sitten kuului kops, kun hän pyörähti laidan yli. Ja toisen kerran. Ja kolmannen.

Lastensängyn etsintä loppui putoamisiin. Nyt Anselmiina, ylihuomenna 1,5 vuotta, nukkuu pinnasängyssä. Siellä ei saa tissimaitoa, mutta pinnan välistä mahtuu äidin tai isän käsi rauhoittamaan. Mikä parasta, sieltä ei pääse putoamaan.

Onpas ihanaa. Ja haikeaa ja kauheaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti