lauantai 29. elokuuta 2015

Odotas vaan

Iloitseminen ei aina ole sosiaalisesti hyväksyttyä. Liian usein on joku mörökölli muistuttamassa, että odotas vaan. Moni viime aikoina kuulemani odotas vaan on liittynyt lapsiin, mutta toki pessimistiset tokaisut taidetaan muutenkin.

Odotas vaan, kohta olet täysin kyllästynyt äitiyslomaan.

Odotas vaan, kohta lihot muodottomaksi.

Odotas vaan, sitten et pääse mihinkään ennen kuin lapsi on kolme.

Odotas vaan, kun niitä on kaksi.

Odotas vaan, kun se liikkuu.

Odotas vaan, itku pitkästä ilosta.

Miksi kukaan ei sen sijaan sano, että odotas vaan mahtavaa tulevaisuutta? Kaikki voi mennä hyvin tai huonosti tai jotenkin siltä väliltä. Ongelmat voivat odottaa kalenterin seuraavalla sivulla, mutta etukäteen manaaminen on ikävää. Entä jos eläisimme hetkessä ja mukana toisten iloissa ja harmeissa?

Odotas vaan, kun niistä on seuraa toisilleen.

Odotas vaan, kuinka kiva on seurata kasvua.

Odotas vaan, miten hyvin päiväkodissa menee.

4 kommenttia:

  1. Toi on niin totta! Odotas vaan sitä ja tätä ikävää asiaa! Aina saa kuulla kuinka ei vielä tiedä mistään mitään ja vaikka tämän asian nyt oletkin kokenut, niin kyllä se ja tämä ja tuo tekee sitten elämästäsi vieläkin kurjempaa. Suomalaisilla tuntuu olevan sellainen kummallinen kilpailu aina, että kenellä on kamalinta/kurjinta/rankinta. Itse en esim. raskausaikana jaksanut noita juttuja yhtään. Miksi pitää jo etukäteen pelätä ja kauhistella. Sieltä ne asiat sitten tulee, mitkä on tullakseen! Ihanan positiivisia nuo sinun viimeiset kolme tokaisua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjuudesta kilpailu on niin kummallista ja ärsyttävää. Kurjuuskin riippuu aina kokijasta: vaikka kotihoidontuella eläminen voi tuntua taloudellisesti ikävältä, mutta toisaalta se saattaa olla välttämätöntä, jos arvostaa lasten kotihoitoa. Sama pätee raskausvaivoihin, eiväthän ne kivoja ole, mutta yleensä kuuluvat asiaan ja lopputulos palkitsee.

      Poista
  2. ASIAAA! Mä mietin tätä paljon jo raskausaikana, miksi raskaudesta ja vauva-ajasta maalattiin aina vaan piruja seinälle? Miksi aina halutaan odottaa pahinta? Että voidaan yllättyä iloisesti jos ei olekaan niin kurjaa? PAH!

    Toivottavasti en itse huomaamattani harrasta tuota pessimistiyttä, yritän ainakin kovasti aina antaa keskusteluun sen hieman positiivisemman näkökulman. Olenhan itse aika monet kerrat yllättynyt positiivisesti lapsen kanssa :) Tosin samalla olen myös aina odottanut sitä kun kaikki muuttuu huonoksi, koska eihän näin hyvin voi mennä.... mutta entä jos voikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan sen takia vauvavuosi olikin niin kiva, kun odotin jotain helvettiä :'D Pessimisti ei pety jne.

      Olen myös aina odottanut sitä, että kaikki muuttuu huonoksi. Muistan kun Anselmiinan ihan ensimmäisinä viikkoina aina mietin kauhulla, että joko se nyt koliikki alkoi :D No ei alkanut!

      Poista