torstai 2. heinäkuuta 2015

Silpputyöläinen tarvitsee subjektiivista päivähoitoa

Keskustelu päivähoito-oikeudesta hämmästytti minua jo kauan ennen kuin taloudessamme oli ainuttakaan päivähoitoikäistä. Keskustelussa tunteet kuumenevat siitä, saako työtön tai sisarusta kotona hoitava viedä lastaan päiväkotiin. Jokaisella kuulostaa olevan joku tuttu, joka vaan makaa kotona ja on silti vienyt isomman pennun tarhaan. Ei ole syytä mainita erikseen, että sellainen on erittäin tuomittavaa. Minun verorahoillani vielä lattemammailee!

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa vanhempien oikeutta valita alle kouluikäisen lapsen hoitopaikka, ja taatusti joku käyttää oikeuttaan väärin. Silti keskustelu päivähoidon väärinkäytöstä on jotenkin... ...absurdia ja oikeastaan aika surullista. Toisten valinnoista läyhäämisen sijaan olisi hyvä keskutella laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja huomioida, että 2010-luvulla paikka työmarkkinoilla voi muuttua nopeasti.

Ihmiset eivät enää jakaudu akselille työtön - työssä. Varsin monen elanto on palasina maailmalla. Puhutaan silpputyöstä, nollatuntisopimuksista, freelancereista ja (pakko)yrittäjistä. Epätyypillisillä työsuhteilla on monta nimeä, ja epätyypillisissä työsuhteissa on koko ajan enemmän monenlaisia ihmisiä. Monet heistä ovat asiakaspalvelijoita, media-alan ammattilaisia, kääntäjiä, fysioterapeutteja, melkein mitä tahansa.

Yhteistä kaikille heille on se, että työn määrä ei välttämättä ole vakio. Jossakin kuussa voi ahertaa 60 tunnin viikkoja, kun taas toisena työtä ei ole lainkaan. Luonnollisesti työn määrä vaikuttaa tuloihin. Jos ei ole töitä, et saa rahaa.

Se tarkoittaa sitä, että päivähoidon tarvetta voi olla vaikea ennakoida. Joskus päivähoidolle on tarvetta ja joskus ei. Töiden puuttuminen ei välttämättä tarkoita, että silpputyöläinen voisi maata sohvalla ja latteilla. Lapsen päivähoitoajan voi käyttää itsensä tehokkaaseen markkinointiin tai töiden etsintään.

Niin, töiden etsintä voi olla ihan kokopäivätyötä. Sitä voi olla vaikea tajuta, jos omasta työpaikasta ei ole tarvinnut kilpailla satojen pätevien kandidaattien kanssa. Eräs vakituissa työsuhteessa oleva kaverini kertoi, ettei ole koskaan tehnyt cv:tä. Minä olen tehnyt vaikka kuinka monta. Hän on lähihoitaja, ja minä olen media-alalla. Töiden saatavuudessa on pieni ero.

Välttämättä ei riitä, että kirjoittaa hakemuksen avoimeen työpaikkaan. Samaan saattaa tehdä 300 muuta, joille sama työ kelpaisi. Paikkoihin saattaa olla hyvä soitella. Moni tekee verkkoon oman työnhakusivuston, ja käsittääkseni työkkäri järjestää kaikkea enemmän tai vähemmän hyödyllistä puuhaa.

Työttömyys ei siis automaattisesti tarkoita kotona prse homeessa istumista ja rahan kuppaamista valtiolta. Jos lasten hoitopaikka on kunnossa, on työ helppo ottaa nopeasti vastaan.

Silpputyöläisellä ei välttämättä ole vanhempainvapaan jälkeen paikkaa, johon palata. Hän ei ehkä voi tai halua laittaa kaikkia töitään tauolle, kun hoitaa vauvaa kotona. Silloin työn syrjässä kiinni pysymistä voi auttaa se, että isomman sisaruksen saa välillä päivähoitoon.

Vanhempainvapaalla voi myös opiskella, mitä subjektiivinen päivähoito-oikeus saattaa helpottaa.



Olen huolestunut siitä, mitä subjektiivisen päivähoidon rajaus tekee naisten asemalle työelämässä. Oikeus päättää vapaasti lapsen hoitopaikasta mahdollistaa luovimisen epävarmoilla silpputyömarkkinoilla ja työn ja perheen joustavan yhdistämisen. Varmalta näyttää nimittäin se, ettei työelämä muutu yhtään nykyistä varmemmaksi, päinvastoin.

6 kommenttia:

  1. Mä pohdin just tätä latteäitijuttua huvittuneena, monikohan musta ajattelee noin katsellessaan kun väännän vauvan kanssa kahvilassa opinnäytetyötä :D

    VastaaPoista
  2. Tää keskustelu on kyllä hämmentänyt muakin kovasti.. minusta on oikein että linjaa vedetään tiukemmalle, sillä tuota päivähoito oikeutta käytetään mielestäni melko törkeästi hyväksi. Ihan hirveää seurata vierestä kun isommat sisarukset majailee 40h viikossa tarhassa ja vanhemmat lomailee vauvan kanssa kotona :/ Ymmärrän että isommat tarvitsee virikkeitä ja oman ikäistä seuraa, mutta ei mielestäni työviikon vertaa, ainakaan jos muu perhe on kotona. Toki nämä on varmasti ääripäitä ja mielestäni "silpputyöläisten" ei pitäisi kärsiä näistä muutoksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vaikeita päätöksiä, kun tilanteita on niin monenlaisia. Toisaalta päivähoito voi olla ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä, mutta sitten tietty osa vaan hyväksikäyttää systeemiä. Ehkä voisi enemmän olla kerhoja ja puistotätitoimintaa :)

      Poista
  3. Mä muistin, että olin kommentoinut tähän, mutta ehkä se kommentti jäi kesken... Piti sanoa että tosi hyvin kirjoitettu! Olen itsekin palaamassa työelämään töitä hakemalla, sillä jäin kotiin määräaikaisesta työstä, taidan olla kans aika tyypillisellä silpputyöalalla. Mulle tuli yllätyksenä, että en ole oikeutettu kaupungin tarjoamaan nopean haun päivähoitopaikkaan, jos saan töitä lyhyellä varoitusajalla, vaan ne on varattu ainoastaan työkkärin määräyksellä työhön meneville. (En itse ilmoittaudu työkkäriin vaan aion hakea töitä hoitovapaalta käsin.) Eli toisin sanoen päivähoidon näkökulmasta pitäisi tietää useita kuukausia etukäteen, koska työllistyy. Jjjjust! Onneksi hoitohakemuksen voi tehdä ajankohtaan x, ja sitten reilua kuukautta aiemmin lykätä, näin mulle paikallisen päiväkodin johtaja kertoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, onkohan täälläkin tuo käytäntö - on varmaan! (En toki tiedä, asummeko samassa kunnassa) Pitää selvittää. Olen käsittänyt, että nuo työkkärin työhönosoitukset olisivat muutenkin tosi harvinaisia varsinkaan akateemisesti koulutetuille. Ymmärrän kyllä päivähoidon resurssit, mutta ei tämä systeemi kotiäitiyhteiskunnan syntyä ehkäise...

      Poista