maanantai 20. heinäkuuta 2015

Se on vain vaihe

Vaihe kuuluu vauvasanastoon. Sitä toistellaan neuvolassa, kerhossa ja vanhemmuusryhmissä. Se on vain vaihe, se on vain vaihe, se on vain vaihe.

Viimeistään nyt olen alkanut tajuta, että toden totta, varsinkin kasvavan lapsen kanssa vaiheita on monenlaisia.

Oikeastaan minäkin olen vaiheilija. Voin erottaa elämässäni monta vaihetta: on tiettyjen kavereiden, harrastusten, tuoksujen, ruokien, melkein minkä vain vaiheita. Ne kestävät hetken, mutta sitten taas elämä täyttyy jollakin muulla.

Tiesin toki, että kaikki muuttuu. Lapsen kanssa olen oppinut, että muutos voi olla nopea. Eilen kontannut voi tänään jo kävellä. Tieto hetkellisyydestä auttaa jaksamaan ja muistuttaa elämään hetkessä. Viime syksynä olin ärsyyntynyt Anselmiinan huonoista päiväunista, mutta nyt ehdin tehdä hänen uniaikaansa vaikka mitä. Keväällä jauhelihakastike oli Anselmiinan suosikkiruoka, mutta nyt hän ei söisi sitä yhtään.

Tänään mietin, miksi en matkustellut kaksin pikkuvauvan kanssa. Se jos mikä olisi nimittäin ollut helppoa. On aivan toista tehdä kaksin matkaa vilkkaan taaperon kanssa, joka ei pysy hetkeäkään paikoillaan.

Syöminen on tällä hetkellä Anselmiinalle vaikeaa ja minä olen ahdistunut yleisestä taloustilanteesta, mutta ehkä nämäkin ovat vain vaiheita. Ehkä elämä on sitten tätä, huomaan joskus ajattelevani. Ei se ole. Se muuttuu, vaihtelee.




4 kommenttia:

  1. Niin totta! Nyt kun omakin vauva on jo _hiukan_ isompi, sen todella tajuaa, vaikka sana on tuttu alusta asti. Mutta samalla mun mielestä ne vaiheidenkin aikana tulevat tunteet, ilot ja väsymiset on ihan todellisia, ja niillekin pitää antaa tilaa. Just siksi, että elämä on sarja vaiheita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, on hyvä huomata, että vaiheiden aiheuttamat tunteet ovat todellisia, ja kaikesta suhteellisuudentajusta huolimatta ongelmiin kannattaa yrittää puuttua. Hmm, ehkä tästä ajatuksesta olisi postaukseksi...

      Poista
  2. Mä oon kanssa miettinyt, miksen matkustellut yhtään vauvan kanssa! Koska eihän se tosiaan onnistu taaperon kanssa, kun tyyppi juoksee kikattaen karkuun yleensä aina ja varsinkin silloin, kun tietää, ettei se käy. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Silloin en tajunnut yhtään, että tilanne todellakin muuttuu. Junalla voi vielä jotenkuten matkustaa, mutta pitkä bussimatka ei varmaan onnistuisi mitenkään...

      Poista