lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kirjastoon voi paeta sadetta




Kirjastossa pitää olla hiljaa. Niin olen aina luullut, ja kirjastosta usein työrauhaa etsineenä olen sellaista hieman toivonutkin.

Sen takia hieman hätkähdin, kun kurkistin lähikirjastossamme kuvakirjahyllyä edemmäs. Siellä oli vaikka mitä! Oli tyynyjä, leluja, pelejä, jopa roolivaatteita ja keinuhevonen. Valtaosa lastenosaston viihdyketarjonnasta on taaperoa isommille lapsille, mutta jopa jo vauva voisi nauttia leluista ja vilteillä köllimisestä. Ehkä kirjastossa saa kuulua edes vähän ääntä.

Sateisena ja kylmänä kesänä on ollut joskus haastavaa keksiä viihdykettä aktiiviselle taaperolle. Jos kotipäiviä on peräkkäin monta, Anselmiinan elo muuttuu helposti kiukutteluksi. Pääkaupunkiseudulla on paljon sisäleikkipuistoja, mutta jatkuva ravaaminen niissä rasittaa lompakkoa. Kesällä muuten niin ihanan avoimen päiväkodin ovet pysyvät kiinni.

Seuraavana sadepäivänä saatamme suunnata kirjastoon.

2 kommenttia:

  1. Mekin vietämme usein tytön kanssa aikaa kirjastossa. Meidän kirjastossa oma pikkuväen kirjasto ja narua sekä kiljumistahan sieltä kuuluu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että teilläkin on mukava kirjasto :) Ne ovat hauskoja paikkoja, vähän sellaisia koko kansan olohuoneita.

      Poista