maanantai 8. kesäkuuta 2015

Kaikki vapaus ei ole menetetty



Nauti vapaudesta vielä, kun voit, moni kehotti ennen lapsen saamista. Kehotus ei yllätä individualismin kyllästämässä ajassa. Lapsen saaminen ei istu kovin hyvin tavoitteeseen oman hyödyn maksimoimisesta. Jos ryhtyy uuden ihmisen vanhemmaksi, on ainakin jonkin verran kavennettava vapauttaan.

Kirjoitin blogiini melkein puolitoista vuotta sitten oivalluksesta, jonka sain matkalla taloyhtiömme häkkivarastoon. Tajusin silloin, etten ainakaan hetkeen pääsisi mieheni kanssa viemään varastoon mitään. Arkisessa oivalluksessa konkretisoitui vapauden menetys. Siitä minua oli varoiteltu, ja sitä jännitin.

Vapaus on aina ollut minulle tärkeää. Ennen äitiyslomaani en ollut täysin vapaaherratar, mutta rajoitteeni olivat vähänlaisia. Töissäni tärkeintä oli saada valmista määräaikoihin mennessä, ja opintoni olivat pääasiassa koostuneet kirjatenteistä. Velvollisuuksista huolimatta sain itse suunnitella päiväohjelmani. Jos halusin karata jonain talvisena keskiviikkona Pariisiin, se mitä todennäköisimmin onnistui.

Sen takia lapsen saaminen kauhistutti minua. Mietin, mistä kaikesta joutuisin luopumaan. En voisi lähteä salille extempore, enkä, hyvänen aika sentään, mennä hetken mielijohteesta edes häkkivarastoon.

Nyt voin jo hymyillä ajatuksilleni. En tietenkään voi enää olla niin spontaani kuin ennen lasta, mutta oloni ei silti ole kahlehdittu. Vapaus on varsin tulkinnanvarainen käsite.

Lapsen myötä menetin ehkä vapauteni ex-tempore-matkoihin, mutta toisaalta myös sain vapauksia. Minulla on lapsi -kortti on helppo vetää esiin. Joskus siihen on syytä ja toisinaan taas ei. Pienen vauvan vanhemman ei välttämättä tarvitse miettiä työntekoa kodin ulkopuolella, ja vastasynnyttäneelle äidille hyväksytään usein normeista poikkeava habitus. Maha saa pullottaa ja olkapäällä saa olla puklua.

Toki vapaudesta kannattaa nauttia, kun vielä voi. On kuitenkin hyvä muistaa, että yleensä menetetyn tilalle saa jotain muuta. Oman jälkeläisen hyvinvoinnista huolehtiminen voi olla spontaania kesäterassi- tai uimahallireissua vahvempi, ja lapsenkin kanssa voi vaikka lähteä junamatkalle hetken mielijohteesta.

2 kommenttia:

  1. Olipa hyvä teksti! Vapaus tosiaan on tulkinnanvaraista, enkä nyt sanoisi että edes ne ex-tempore matkat ole poissuljettuja vauvan kanssa, hieman haasteellisempia vain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hehe ja totta, ainakin täysimetyksellä olevan vauvan kanssa olisi ollut helppo lähteä vaikka maailman ääriin. Olin vaan nössö, etten uskaltanut. Nyt vaan mietin, miksi en koskaan mennyt junalla Anselmiinan kanssa kaksin esimerkiksi vanhemmilleni. Tuollaisen ylienergisen touhupakkauksen kanssa on hiiiiieman vaikeampi matkustaa kuin vauvan, joka vaan nukkuu ja syö. :D

      Poista