lauantai 28. maaliskuuta 2015

Yksivuotiaan äidin kasvatusmietteitä

Kevään valo -blogin Mette haastoi minut vastaamaan visaisiin kasvatuskysymyksiin. 



Haasteen säännöt ovat seuraavat:
Vastaa rehellisesti kysymyksiin ja haasta mukaan muita äitibloggaajia!

Minkälainen äiti olet?Hmm, vaikea kysymys heti alkuun, koska äitiyskokemusta on kertynyt vasta reilun vuoden. Olen varmaan aika vaistonvarainen. Olen huomannut, että luotan aika paljon omaan tuntumaan. Onneksi se on ollut aika usein linjassa yleisesti hyväksyttyjen ohjeiden kanssa.

Olen varmaan aika suojeleva. En mielelläni antaisi Anselmiinan mennä portaisiin - paitsi kerran annoin ja yllättäen hän osasi hienosti mennä ylös! Kauhistelen sitä, että Anselmiinan pitäisi joskus ylittää vilkasliikenteisiä katuja tai laskeutua kierreportaita. En voi olla aina ottamassa koppia ja suojaamassa.

Minusta tuntuu, että olen varsin leppoisa. Kiellän toki, jos on aihetta. Ei saa esimerkiksi ottaa kädestä tai lyödä, mutta en yleensä nipota puuron levittämisestä

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia?
En ehkä kauheasti ajatellut etukäteen, millainen äiti olisin. Ajattelin olla avoimin mielin. En kuitenkaan vielä ole varsinaisesti joutunut pettymään itseeni. Kuten Mette, olen ollut yllättynyt siitä, miten omistautunut olen. Ajattelin, että voisi keveästi antaa lapsen hetkeksi hoitoon. Se on ollut yllättävän vaikeaa.


Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?

En tiedä, ajatteleeko kukaan kasvatustavoistani mitään erityistä. Kukaan ei ole ainakaan kommentoinut mitään. Luulisin, että minua pidetään ihan täyspäisenä vanhempana...?

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Voisin ehkä joskus venyttää hermojani, ja ehdottomasti voisin vähemmän näpytellä puhelinta. Auts.

Mitä teet mielestäsi oikein?
Tahallani en ainakaan tekisi mitään väärin. Pyrin siihen, että lapsi saisi aina kokea itsensä rakastetuksi. Lisäksi annan tavata ikätovereita ja puhun, luen ja laulan paljon.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi korkeaan telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.

Emme ole muokanneet kotiamme erityisesti sen jälkeen, kun Anselmiina lähti liikkelle. Alahyllyiltä tosin poistimme vaaralliset tavarat. Jos meillä olisi portaat, olisimme kyllä taatusti hankkineet niihin jonkinlaiset portin. Anselmiina ei ole ollut erityisen kiinnostunut pistorasioista.

Olen silti varsin varovainen. Anselmiina ei vielä olen kiivennyt telineeseen, mutta olen aina valmis kappaamaan kopin, jos hän johonkin yrittää kivuta.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Yksivuotiaan kanssa en luonnollisesti ole vielä kokenut tällaista. Luultavasti yrittäisin keskustella lapsen kanssa. Jos se ei auta, niin... ...poistuisin mahdollisimman nopeasti paikalta? Ehkä se olisi strategiani.

Kukaan tuskin erityisesti nauttii toisten katseista ja huokailuista, jos oma lapsi on saanut raivarin. Siitä varsinkaan kukaan tuskin nauttii. Huutavien lasten vanhempia lähinnä säälin. Ajattelen kuitenkin, että elämään kuuluu ääniä, myös kaupassa.

Minusta on muuten mielenkiintoista, miksi usein lapsista puhuttaessa mainitaan huutoraivarit kaupassa. Ovatko ne oikeasti niii-iiin yleisiä?


Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Anselmiina ei ole vielä saanut herkkuja. Siihen on monta syytä. Olen tarkka hänen ruokavaliostaan enkä halua antaa noin pienelle kovin paljon sokeria. Herkuttomuuteen on monta muutakin syytä: Anselmiina on allerginen maidolle ja kananmunalle, joita monessa leivoksessa on. Hän on myös aika nirso. Koetin ennen allergiadiagnoosia tarjota joulutorttua, mutta ei kelvannut.


Kahdesti hän on tosin saanut vähän kaurajäätelöä. Se maistui.

Muuten emme ole mitenkään herkkukielteisiä, vaikka yritän viikolla olla mässäilemättä turhaan. Tänään, lauantaina, olen syönyt nachoja, pienen lakupötkön, tuplan ja rinkeliä. O-ou.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
Meillä on päivärytmi, mutta se ei ole kellontarkka. Ajat ovat aika liukuvia - lounas on noin kello 11-12 tienoilla, ja sen jälkeen Anselmiina nukkuu aina päiväunet.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelee aikuisena kasvatustavoistasi?
Toivon, että hän ainakin ymmärtää ratkaisujani. Tähänkin on vaikea vastata, kun kasvatettava on vasta vuoden.


Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Hmm, ainakin tervehenkiset ja sokeria välttävät elämäntavat ja toivottavasti myös koulutuksen arvostaminen tulevat kotini perintönä.


Ulkoiletteko päivittäin?
Melkein joka päivä ainakin käväisemme ulkona rattailla. Nyt olemme muuten alkaneet jo puistolla. Käymme yleensä ennen lounasta joko leikkimässä hiekkalaatikollamme tai keinumassa naapuritalon pihalla, ja vastikään löysin mukavan leikkipuiston lähistöltä.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Anselmiina ei vielä varsinaisesti katso televisiota. Välillä hän jää tuijottamaan sitä, mutta en mielelläni pidä telkkaria turhaan päällä. Tabletilla hän on soittanut pianoa, mutta muuten ei käytä sitä.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Negatiivisten tunteiden terävintä kärkeä yritän hieman sensuroida, mutta muuten pyrin näyttämään tunteita avoimesti. Varsinkaan positiivisia en kätke.

3 kommenttia:

  1. Tuo huutoraivarit kaupassa on kyllä tosiaan jännä juttu, koska aina sitä pelotellaan lapsiarjen sitten olevan! Olin nuorempana useamman vuoden ruokakaupassa töissä, ja täytyy kyllä todeta, että aikuiset ne olivat, jotka siellä enimmäkseen raivosivat, jos jotkut. ;)

    Kiva kun vastasit tähän! Tämä oli mielenkiintoinen haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myös ollut ruokakaupassa töissä enkä muista lasten huutoraivareita, vaikka taatusti sellaisia todistinkin. Eilen tosin lähijunassa joku muksu veti hirveät kilarit, mutta lähinnä säälin hänen äitiään :)

      Tämä oli todellakin mielenkiintoinen haaste. Laittoi miettimään kaikkea, mille en ehkä vielä ole kovin paljon urhannut ajatuksia, kuten omien vanhempien tapoja.

      Poista
  2. Hei, blogissani on sinulle Liebster-haaste! :)

    http://pandamamma.blogspot.fi/

    VastaaPoista