lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lopputyö valmiiksi vanhempainvapaalla - miksipä ei




Gradulla on peloteltu suunnilleen lukiosta asti. Pitäisi kirjoittaa ainakin sata sivua, siis kirja, ei mitään tällaisia pikkuesseitä kuin täällä toisella asteella. Harkitse vielä! Gradupelottelun syvempi aste oli kauhukuva siitä, että saisi lapsia ennen lopputyön valmistumista. Sitten siitä ei ainakaan tulisi mitään!

Neljä (!!!) vuotta sitten aloitin graduseminaarin tiedekuntani tavoiteaikataulussa. Olin juuri aloittanut Aikuisten Oikeat Työt.  Meillä oli seminaaritapaamisia viikottain yli vuoden ajan, mikä taisi olla epätavallisen paljon. Oman työn esittelyä oli seminaarissa pari kertaa, ja niille kerroille naputtelin työtäni ahkerasti. Muuten gradutiedosto sai levätä koneella, mutta minä en levännyt. Paahdoin töitä ja maisteriopintojen muita kursseja.

Ajattelin, että palautan gradun sitten, kun tulee sopiva aika sen viimeistelyyn. Alani ei todellakaan ole tunnettu pysyvistä työsuhteista, joten ajattelin gradun ajan koittavan ehkä pian. Töiden riittäminen näytti epävarmalta silloin, kun tulin raskaaksi. Suunnittelin, että ehtisin palauttaa lopputyön vielä ennen äitiyslomaani.

Suunnitelmat menivät uusiksi, kun minulle tulikin töitä pyytämättä ovista ja ikkunoista. Sain hienoja mahdollisuuksia, ja koin tärkeämmäksi hoitaa ne hyvin kuin keskittyä opintojen loppuunsaattamiseen. Tässä vaiheessa olin jo suorittanut kaikki kurssit ja olin surullisen kuuluisa gradua vaille maisteri. Gradustani puuttui suunnilleen puolet. Analyysit olin jo tehnyt, ja jäljellä oli lähinnä tulosten kirjoittaminen ja teorian ja johtopäätösten pähkäily.

Lopputyöni kohtalo jostain syystä kiinnosti monia, kun olin raskaana. Sain kuulla päivittelyä siitä, että jäi sitten koulut käymättä – valtaosa onneksi joko tsemppasi tai oli esittämättä mielipiteitään. Itse en juuri stressannut. Joitakin osia oli jo valmiina, eikä minun tarvinnut muuta kuin laajentaa työtä. Tietysti olisin voinut ajatella toisin, jos tehtävänä olisi ollut koko 60-100-sivuinen tutkielma seminaareineen.

Loppujen lopuksi väsäsin keskeneräisenä vuosia roikkuneen työn noin kolmessa viikossa valmiiksi. Vuoden vanha tyttäreni oli samalla koko ajan kotihoidossa, ja mieheni on toimistoaikaan kokopäivätöissä. Palautusviikolla äidilläni oli loma, ja hän tuli meille hoitamaan Anselmiinaa. Muuten naputtelin Anselmiinan uniaikaan. Maitoallergian toteamisen jälkeen Anselmiinan unet ovat parantuneet todella paljon: vielä syksyllä olisin ehkä ehtinyt saada tietokoneen juuri ja juuri auki ennen kuin hän olisi herännyt. Pari kertaa mieheni kävi Anselmiinan kanssa lenkillä, ja muutamasti karkasin itse kirjastoon varmistamaan ajatus- ja kirjoitusrauhan.

En tiedä, voinko varsinaisesti suositella ketään jättämään lopputyötään vanhempain- tai hoitovapaalle. Jokaisen tilanne on niin ainutlaatuinen, eikä kukaan osaa ennustaa lapsen luonnetta raskausvatsan perusteella. Silti sanoisin, ettei lapsenhoidon ja opiskelun yhdistämistä tarvitse pelätä. Kaikilta se ei onnistu, mutta toisilta sujuu leikiten.

Muutama vinkkini yhdistelmään lopputyö + kotivanhemmuus:
  • Ennakoi. Miten paljon aikaa sinulla on työhön? Jos palautus häämöttää kaukana, voi olla viisasta sopia esimerkiksi viikossa jokin tietty päivä, jolloin teet työtäsi. Minulla aikaa oli, omasta valinnastani, vähän, joten tein graduani ainakin hieman joka päivä. Kolme viikkoa ei ollut pitkä aika, mutta joka päivä puolen vuoden ajan paahtaminen ei kuulosta kovin rentouttavalta.
  • Rytmitä. Pikkuvauvalla ei ehkä vielä ole rytmejä, mutta ainakin minun graduprosessini mahdollisti meille muodostunut päivärytmi. Anselmiinan lounaanjälkeisunet olivat minun graduaikani joka päivä. Ei ole ikävä sitä aikaa, kun saatoin iltapäivällä todeta, että tämä puolivuotias vauva ei muuten ole nukkunut yksiäkään päiväunia...
  • Pyydä ohjausta työhösi. Toivottavasti myös saat sitä.
  • Priorisoi. Aina pitää asettaa tärkeysjärjestyksiä, mutta erityisen tärkeältä se tuntuu, kun on vanhempi. En esimerkiksi graduviikkoinani juuri harrastanut mitään (eli lenkkeillyt), koska koin parhaaksi olla Anselmiinan kanssa niin sanotun oman ajan sijaan. 
  • Jousta. Kaikenlaista voi sattua, varsinkin pikkulasten kanssa. Vuorokausi voi joskus päättyä päivystyksessä tai lentomatka vaihtua oksennustautiin. Ajattelin, että jos Anselmiina sairastuu, palautan graduni myöhemmin. Onneksi pöpöt osasivat ennakoida, ja Anselmiinalle nousi kuume juuri palautuspäivänä.
  • Kartoita tukiverkot ja uskalla antaa lapsi hoitoon. Minä en halunnut enkä imetyksen takia olisi voinutkaan olla alle puolivuotiaasta pitkään erossa, joten vuoden tienoilla oli sopiva aika loppurutistukselle. Toisille silti sopii opiskelu pikkuvauva-aikaan: tärkeintä on tehdä niin, mikä tuntuu itsestä hyvältä.
Oikeastaan koin gradunteon lapsen kanssa jopa helpommaksi kuin työpäivien jälkeen. Kun työkseen etsii tietoa ja kirjoittaa koneella, ei siihen välttämättä ole rahkeita enää vapaa-ajalla. Nyt sen sijaan oli jopa kiehtovaa ensin laulella heppulipeppulia, ja sitten syventyä omaan tutkimukseen. (Joo, tiedän, ettei gradua pidetä Oikeana Tutkimuksena. Se on vain jonkinlainen esiaste, mutta tutkitaan siinäkin.)

2 kommenttia:

  1. Hienoa että sait gradun tehtyä :) Mun käly on opiskellut hoitovapaalla kokonaisen uuden ammatin! :) Kyllä sitä pystyy lapsen kanssa kaikenlaiseen kun vaan suunnittelee hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, tehokas käly! :) Ja totta, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

      Poista