sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pihistä ja panosta vauvaan

Lakkasin jossain vaiheessa laskemasta, paljon Anselmiinaan on mennyt rahaa. Silloin hän ei ollut vielä syntynyt, ja häneen oli sijoitettu, tai tuhlattu, näkökulmasta riippuen, nelinumeroinen summa.

Emme ole mielestäni olleet maailman pahimpia törsäilijöitä. Olemme hankkineet käytettynä aika paljon. Anselmiina ei ole syöttötuolinsa, yhdistelmävaunujensa ja pinnasänkynsä ensimmäinen käyttäjä. Minua ei häiritse ajatus siitä, että joku toinen on käyttänyt tavaroitani. Edellytän toki, että tavarat ovat puhtaita ja hyvin säilyneitä. Vauvan tarvikkeita käytetään usein niin vähän aikaa, ettei niiden hankkiminen uutena ole edes ympäristöystävällistä.

18/52

Olen vasta viime aikoina törmännyt ajatukseen, että lapselle hankitaan vain parasta eli sanojan usein tarkoittamana uusinta. Pidin itsestään selvänä, että Anselmiina voi olla jonkun toisen käyttämissä vaatteissa. En saa vilunväreitä ajatuksesta, että lapseni  uinuu jo toista pikkuista  palvelleissa vaunuissa. Ei uusi ole parhaan synonyymi, eikä uutuus ole minulle kaikkein tärkein arvo. Laadukkuus, ekologisuus ja taloudellisuus sen sijaan ovat.

En tosin tiedä, kuinka yleistä käytetyn tavaran välttely on. Ainakin tuttavapiirissäni on huoletta kierrätetty tavaroita. Kun oma lapsi kasvaa ulos jostakin, sen voi myydä tai lahjoittaa jollekulle toiselle. Tavaran mukana ei siirry pahoja henkiä eikä likaakaan, ainakin, jos pesusta on huolehdittu.



Vaatetus, niin oma kuin tyttärenikään, ei ole minulle yhdentekevää. Se ei tarkoita, että olisin lumoutunut tietyistä merkeistä tai käyttäisin sievoisen summan vuodessa vaatteisiin. Anselmiinan vaatekaap... ok, -hylly, on monin tavoin sekainen: siellä on Lindexiä, Noshia, Cirafia, Tutta ja ties mitä. Valtaosa väreistä on perinteisen tyttömäisiä, mutta en varsinaisesti kaihda mitään sävyä. Mustaa en tahdo pukea noin pienelle, koska mielestäni vauva mustissa muistuttaa lähinnä palanutta piparia.

Pidän raidoista, veikeistä, söpöistä ja graafisista kuoseista ja pirteistä väreistä. Luonnonkuidut on minulle välttämättömyys. Suosin kierrätystä. En valitse vaatteita merkin perusteella, vaikka tietyissä merkeissä yhdistyvät minulle tärkeät ominaisuudet. Siinä taitaa olla vaatefilosofiani tiivistettynä.




Auton kaukaloista ja istuimista emme ole halunneet tinkiä. Anselmiina tuskin pahastuisi käytetystä kaukalosta, mutta minä olen hieman epäileväni kolhitun kaukalon kolariturvallisuudesta. Luotettavalta tutulta saattaisin uskaltautua ostamaan käytetyn istuimen, mutta netin myyntipalstoihin en luottaisi.

Olemme säästäneet kaiken Anselmiinan vauvatavaran mahdolliselle seuraavalle lapselle, mutta kaukalo saanee nyt siirtyä jonnekin muualle - niin, en tiedä, minne.


Moni miettii shoppaillessaan jälleenmyyntiarvoa. Se on varmaan osin ihan järkevä perustelu, ja olen itsekin perustellut sillä jotain valintojani. Toisaalta alan kallistua sille kannalle, että yleensä kannattaa ostaa ensisijaisesti käyttöön. On vaikea ennustaa, mistä ollaan vuosien päästä valmiita maksamaan lähes uutta vastaavia summia. Tällä hetkellä sellaisia taitavat olla Mannamaan perhosimut kestovaippoihin ja Meandin sydänpylly-housut. Mitkähän ovat kolme vuoden päästä arvonsa säilyttäneitä tuotteita?


8 kommenttia:

  1. Minä en ole saanut menemään vauvan tarvikkeisiin edes nelinumeroista summaa.. Tosin omat vaatteet ja tavarat on aina olleet lapsuudesta lähtien aina jonkun vanhoja. Jos jotain uutta saa se sitten harmittaa jos rikki menee.. En ole kyllä mitään ostanut lapselle sillä periaatteella että paljon sen arvo olisi kun myisi.. Käytetty on aina käytetty. Me varmasti säilytetään kaikki mitä ei rikki mene ihan seuraavaa varten. Minusta on tosi outoa se millaista kilpavarustelua tämä lapsen saaminen on nykyaikana.. Pitääkö kaiken aina olla sitä kalleinta ja hienointa että isi ja äiti pääsee sanomaan näidenkin maksaneen summan X?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hinnalla kehuminen on niiii-iiiin junttia :D Onneksi sellaiseen ei usein törmää. Mahdollisen seuraavan lapsen tullessa on varmasti tosi helppoa, kun on melkein kaikki jo valmiina. :)

      Kiva muuten kuulla sinusta! :) Ehdin jo vähän kaipailla blogiasi.

      Poista
  2. Mulla on aika samanlaisia ajatuksia. Istuinta en ostaisi tosiaan käytettynä kun todella luotettavalta tutulta juuri tuon kolhiintumisen takia, mutta esim. Kukkis nukkuu yönsä jo kolmea muutakin lasta palvelleessa pinnasängyssä ja vaatteita on kasapäin käytettyjä :) Kuten sanoitkin, niin hyvin pidetyt ja huolletut tavarat ei kuljeta pahoja henkiä - kuten sanoit ;) En mieti jälleenmyyntiarvoa oikeastaan mitään hankintoja tehdessäni, kaikki Kukkikselle ostetut ja saadut jää jemmaan mahdollista toista kertaa varten ja itselleni jos jotain ostan se tulee käyttöön.

    Lapselle vain parasta ei minunkaan mielessäni tarkoita uutta, jokaisen vanhemman arvioitavaksi jää mitä se parhaus kullekin tarkoittaa. Riippuu ehkä vähän tilanteesta aina :) Hyvä postaus hei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. kurkistappa blogiini, siellä on sinulle pieni haaste

      Poista
    2. Istuimilla ei muuten ole melkein yhtään jälleenmyyntiarvoa, esim. meidän kaukalo maksaa uutena 200 € ja käytettynä pyydetään yleensä max. 50 €. Silti vaan pelottaisi, et jos jotain sattuisikin ja voisi syyttää istuinta. :/

      Poista
    3. Ja tattista vaan, pitää käydä kurkkaamassa! :)

      Poista
  3. Hihii, mäkin olin juuri tulossa kertomaan (kuten Minna tuossa yllä) että blogissani on sinulle haaste!

    VastaaPoista