lauantai 10. tammikuuta 2015

Mitä leikkipuistossa tehdään

Puistoilu on monen lapsiperheen lempiharrastus. Eräs kaverini kertoi, että hän käy Anselmiinan ikäisen tyttärensä kanssa puistossa kaksi kertaa päivässä. Mä taas en ollut mikään puistoihminen, toinen tuttuni, monen lapsen äiti, kuvasi itseään.

Me olemme käyneet puistossa tasan kerran. Sain päähäni, että Anselmiinan olisi päästävä kokeilemaan vauvakeinua. Istutin hänet siihen ja annoin hieman vauhtia. Viuh, huisk, hahhah, hauskaa oli. Sitten jatkoimme lenkille. Anselmiina nukkui vaunuissaan.

Olen välillä miettinyt puistossa käymistä. Eh, sepä kuulostaa aktiiviselta. Tällä hetkellä puistoiluintoiluni tuntuu olevan samaa kuin lämpötila ulkona eli pakkasen puolella. Mitä puistossa edes tehdään? Lapset leikkivät ja vanhemmat... Leikkivät? Keskustelevat? Ovat somessa älypuhelimillaan?



Anselmiina ei kaiketi vielä ole ihanteellisessa puistoiässä, ainakaan tähän vuodenaikaan. Hänen liikkumisensa toppahaalarissa ei nimittäin ole järin sujuvaa. Sen takia olen onnellinen, ettei häntä ollut vielä pakko laittaa hoitoon. Kauhukuvissani pieni vauvani makaisi hangessa päiväkodin pihalla ja muut talloisivat hänen päältään.

Puistossa peuhaamisesta tosin taatusti seuraisi kunnon päiväunet. Olemme aina toisinaan käyneet riehumassa sisäleikkipuistossa, ja Anselmiina on joskus sieltä palatessa saattanut uinua jopa pari tuntia. Se ei ole hänelle todellakaan tyypillistä.

Muistelen, että olin itse melkoinen leikkipuisto-lapsi. Kävin keinumassa vielä silloinkin, kun olin puiston laidalla asuvan naisen mielestä siihen liian vanha. Taisin olla ehkä kymmenenvuotias.

Ehkä keväällä lähdemme kunnolla katsastamaan, millaisia puistoja täällä on. Sitä odotellessa tahtoisin kuulla, milloin te olette aloittaneet puistoilun? Mitä teette puistoissa?

8 kommenttia:

  1. Meillä ollaan 1v3kk ja ei siinä puistoilussa vieläkään ole ideaa. Ainakaan tähän vuoden aikaan. Kesällä olisi keinut ja hiekkalaatikot, nyt ei kyllä ole mitään. Tytöt ei osaa kiivetä itse vempeleihin ja eivät myöskään pysy niissä ilman että äiti pitää kiinni. Ja kahden kanssa se ei vaan onnistu. Me siis vaan kävellään ympäriinsä, putsataan isoja kiviä lumesta ja syödään lumipalloja. Eikä jakseta tätä tehdä kauan. Yleensä ei siis edes puistoon asti raahauduta, vaan ollaan ihan omalla pihalla.

    Mä en ole puistoäiti, mutta ehkä se kesällä muuttuu kun siellä on oikeasti virikkeitä tytöille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossahan on jo tekemistä - kävely, kivien putsaus ja lumipallojen syöminen :D Luulen kans, et kesällä muuttuu, kun varmaan sitten jo lapsukaiset osaa vähän enemmän tehdä siellä.

      Poista
  2. Esikoinen oli 1v10kk kun pääsi leikkipuiston leikkimiseen kiinni. Yritettiin kovasti puistoilla jo 1-vuotiaana, mutta silloin ei osattu kävellä niin se oli lähinnä kiikkumista ja hiekan syömistä :D. Esikoinen ei osannut kävellä mennessään päiväkotiin, hän sai ulkoilun ajan istua rattaissa... Ei joutunut kenenkään tallomaksi ;). Suurempi jalkoihin jäämisen riski tuli kun oppi kävelemään ja oli itsekseen isompien keskellä:) Pikkusisko on nukkunut puistoilujen ajan, niin hän ei ole edes kiikkunut vaikka on kohta jo 10kk..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että ulkoiluongelman voi ratkaista rattailla. :D En muuten tajunnutkaan tuota pientä hoipertelijaa isojen keskellä, kääk!

      Poista
  3. Mä rupesin esikoisen kanssa puistoilemaan kun se oli suunnilleen puolitoistavuotias ja oli kevät, niin että pystyi kävelemään. Silloin sitä rupesi hiekkaleikit kiinnostamaan, ja juuri se keinu. Kaksoset on sitten kulkeneet tietysti mukana jo vauvasta.

    Musta oli helpompaa tutustua muihin puiston äiteihin, kun kävi ensin siellä sisällä järjestettävissä kerhoissa ja perhekahvilassa, ja sitten olikin ihan luontevaa jutella, kun oltiin siinä keinuilla samaan aikaan. Suosittelen kyllä tutustumista, puistossa on sillion tosi paljon mukavampaa, ja jos samalle alueelle on jäämässä, niin ne samat vanhemmathan tulee vastaan päiväkodissa ja koulussa seuraavat 15 vuotta. Ja on mukavaa, kun yhtäkkiä kauppareissullakin tapaa pari tuttua, ennen lapsia mä en moikannut kuin seinänaapuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just yks päivä naureskelin, kun kaupassa tulee aina joku kerho- tai muskarituttu vastaan - ennen lasta en koskaan tarvinnut moikata kenellekään. Puistosta voi sitten hankkia lisää tuttuja!

      Poista
  4. Hyvin ymmärrettävää että puistoilu on haastavaa noin pienen kanssa ja varsinkin talvella. Itse päiväkodissa pienten ryhmässä olleena tiedän että tuon ikäiset eivät keksi oikein ulkona tekemistä ja turhautuvat helposti. Vauvapulkassa tietenkin jonkin aikaa voi vetää ja vaunuista katsella maisemia. Eiköhän se ulkoilu teiltäkin ala paremmin sujumaa ensi kesänä :)

    VastaaPoista