sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Anselmiina on jo kaksinumeroinen

Pieni vauvani täytti tällä viikolla pyöreitä, kun hän saavutti 10 kuukauden iän. Se tuntuu huimalta, mutta huima alkaa olla hänen taitovarastonsakin. Lattialla köllöttelevästä vauvasta on varttunut joka paikkaan säntäilevä pikkulapsi.

Seisominen ja kiipeily ovat arkeamme hallitsevia, uusia taitoja. Nyt hallittu alastulo alkaa jo luonnistua, mutta itsenäisesti pystyasennossa keikkumista harjoitteleva napoero vaatii vanhemmalta valppautta. Kuhmuja ja kolhuja sattuu, mutta onneksi ne unohtuvat nopeasti. Toisinaan Anselmina myös ottaa muutaman askeleen tukea vasten.

Anselmiina ei kahdeksankuukautisneuvolassa vielä mennyt itse istumaan, mikä huoletti terveydenhoitajaa. Hän harkitsi jo lähetettä fysioterapeutille. Kieltämättä itsekin mietin, onko jokin vialla. Tiesin kyllä, ettei istumattomuus tuon ikäisenä ole tavatonta. Fysioterapeutin tapaamisestakaan ei taatusti olisi haittaa. Nyt Anselmiina onneksi menee itse istumaan ja vielä suuremmaksi onneksi viihtyy hetken kököttämässä aloillaan. Nähtävästi toiset vaan oppivat ensin seisomaan ja sitten vasta istumaan.

Eteenpäinmenotapana on nyt konttaus. Se on syrjäyttänyt ryömimisen täysin.

Juttua tulee edelleen paljon. Mamma on maito ja äittä äiti, mutta muita tunnistettavia sanoja ei ole. Hei hei:stä tosin on epäilys. Muutoin Anselmiina tavujokeltelee. Kerran iltapuurolla hän karjaisi kovaan ääneen kebab.

Raukka ei ihan vielä tajua aikuisten tylsiä käyttäytymissääntöjä. Hän mielellään pussailee tapaamiaan ihmisiä ja vilkuttaa kaikille. Voi toista.

Anselmiina syö päivässä viisi ateriaa, ja imetän aina ruuan jälkeen. Varsinkin päivällä imetykset jäävät lyhyiksi, koska Anselmiina ei malttaisi pysyä paikoillaan. Illalla hän tankkailee kärsivällisemmin ja syö edelleen muutaman kerran yössä. Se ei haittaa minua, mutta tietysti tavasta voisi vähitellen alkaa päästä eroon.

Jatkan imetystä luultavasti yksivuotissynttäreiden jälkeekin, joten en vielä ole aloittanut tietoista vieroitusta. Joskus imetys saattaa jäädä aterian jälkeen väliin, eikä Anselmiina ole moksiskaan. Toisaalta annan hänelle maitoa aina, kun hän sitä pyytää.

Meillä ei ole ollut nyt mittausta, mutta veikkaan Anselmiinan olevan reilu kahdeksankiloinen ja noin 70-senttinen. Vaatekoko on jo jokusen kuukauden ollut 68-74.

Tässä kuussa on muuten tukka kasvanut vauhdilla. Kohta otsatukkaa pitää joko leikata tai laittaa saparot. Hurjaa!

12/52


2 kommenttia:

  1. Ihana, ihana A<3 Vähän mua nauratti toi kebab :D
    Noi kolhut on kyllä ikäviä, vaikka kuinka valppaana sitä on niin ei silti aina ehdi. Usein kyse on vaan säikähdyksestä ja varmaan enemmän minun kun Kukkiksen, itku laantuu äkkiä sylissä mutta kyllä se joka kerta aika lailla sydäntä riipasee. Mietin vaan mitä se sitten on kun alkaa treenata kävelyä ilman tukea?? Apuva!

    Suukkoja ja heilutuksia täältä meiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis tuntuu, että se pää kopisee monta kertaa joka päivä :D Onneksi tasapaino kehittyy koko ajan, mutta kävelytreenit kauhistuttavat jo etukäteen. Kääk! A lähettää suukkoja ja heilutuksia takaisin :*

      Poista