tiistai 4. marraskuuta 2014

Ole ajoissa viisas

Jälkiviisaus on paras viisaudenlaji. Se on hirveän hauskaa, varsinkin verkossa. Samalla voi hieman kohottaa itseään alentamalla muita. Ei ois kannattanut tehdä kolmatta lasta. Mitäs et saanut töitä, pummi, ja itsehän en ole ollut sekuntiakaan työttömänä.

Varsinkin toisten perhe-elämästä on kiva fiksuilla jälkeenpäin. Jälkiviisastelua esiintyy taatusti mistä vain, mutta ehkä perheestä puhuttaessa se menee henkilökohtaisemmaksi. Se liittyy alueisiin, joita ei aina voi itse hallita, ja jotka ovat haavoittuvia. Kukaan tuskin tilaa erityislasta, konkurssia tai avioeroa.

Tästä olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Sitten viikonlopun Helsingin Sanomien mielipidepalstalla nimimerkki Äiti joka selvisi kertoi, millaista on hautoa perhesurmaa. En onneksi ole kokenut samaa kuin hän, mutta hänen kirjoituksensa lopun tahtoisin jakaa kaikille:

"Kun näet tai kuulet perheväkivaltaan, masennukseen tai muuhun hälyttävään liittyvää, mieti, voisitko tehdä jotain muuta kuin jälkiviisastella lehtien keskustelupalstoilla. Voisitko jotenkin ilmaista vieraalle ihmiselle huomanneesi tukalan tilanteen?"

Niin, siinäpä se.



Tuomitseminen ja jälkiviisastelu on helppoa. Vaikeaa sen sijaan näyttää olevan ymmärtäminen ja auttaminen. Aina ei välttämättä voi tehdä mitään, mutta voisi olla edes hiljaa.

Saarnaan tässä myös itselleni. Minusta tuntuu, etten ole mikään malliesimerkki. Olen taatusti tuominnut tietämättä taustoja. Korvia punottaa, kun mietin tyhmiä jälkiviisastelujani. Miten paljon olisin voinut jättää sanomatta, ja miten paljon olisin sen sijaan voinut tehdä.

Mutta yritän olla parempi.

kuva MorguFile

Ai niin, ja P.S.: 52-viikkoa haaste on hieman jumissa flunssateknisistä syistä. Pahoittelen! Tykitän taas tällä viikolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti