keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Anselmiina 9 kk istumisen partaalla

Yhdeksän kuukautta ja yksi päivä on tänään siitä helmikuisesta, lumisesta tiistaista, kun Anselmiina saapui maailmaan.

Liikkuminen on edistynyt huimasti sitten viimeisten kuukausisyntymäpäivien. Noin kuukausi sitten Anselmiina alkoi mennä eteenpäin omalla tyylillään mittarimatona. Lähtö oli konttausasennosta, josta hän käsiä ja jalkoja samaan aikaan siirtymällä syöksyi eteenpäin. Konttauksen hän keksi viimein isänpäivänä, ja nyt mennään vauhdilla.



Istuminen huoletti minua viime kuussa. Anselmiina ei vielä nouse itse istumaan, mutta istuu ilman tukea, jos hänet laittaa niin. Samoin seisominen itse tukea vasten luonnistuu, jos hänet vain jättää pönöttämään. Eilen tyttö melkein nousi itse istumaan. Toinen käsi vaan olisi pitänyt tajuta irrottaa lattiasta. Eiköhän se kohta onnistune, enkä osaa enää olla huolestunut.

Pölö hän on edelleen. Mamma lienee edelleen maito, mutta en ole vieläkään varma usein toistuvan äittä-sanan tarkoituksesta. Muita usein toistuvia fraaseja ovat tätätätä, pappapa, päläpäläpäläplälä ja nännänänä.



Ruoka maistuu yhdeksänkuukautiselle hieman huonosti, mutta äidinmaitoa menee edelleen paljon. Pyrimme syömään viisi ateriaa päivässä, mutta välipala saattaa joskus jäädä väliin. Ehkä huono syöminen on taas jokin vaihe.

Nyt olen jo rohkaistunut antamaan Anselmiinalle sormiruokaa. Enimmän osan kiinteästä murkinastaan hän saa edelleen soseina, mutta en enää hysteerisesti pelkää sormiruokailua. Kerran jouduin kaapimaan tyttösen suusta kurkun kuorta, ja pysyin täysin rauhallisena. Edistystä kerrakseen.

Tässä kuussa meillä ei ole neuvolaa, joten en osaa kertoa tarkkoja mittoja. Luulen, ettei kasvu ole kuitenkaan ollut huimaa. Anselmiina on arviolta reilu 8 kg ja hieman vajaa 70 cm. Vaatteista 62-kokoiset alkavat jäädä pieniksi, ja yhä useammat seiskaneljät on otettu käyttöön.

Hampaita on kokonaiset kuusi kappaletta. Hammashymy saa hänet näyttämään entistä enemmän pikkulapselta, ei enää pieneltä vauvalta. Voisin edelleen kirjoittaa sen, mitä muutamana aiempanakin kuukautena - vauva on ihana, mutta samalla on ihanan kutkuttavaa seurata, kuinka hän kasvaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti