keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Vauvavuosi voi olla ihanaa



Vauva-aika on suoraan helvetistä. Synnytys ei ole muuta kuin brutaalia kidutusta. Lapsi tappaa parisuhteen, jos se ei ole raskaana ollessa hajonnut.

Ehkä vanhemmuudesta valittaminen on joskus ollut kiellettyä. Nyt tuntuu, että tabu on murtunut. On ihan hyväksyttävää kertoa, että on kyllästynyt lapsiperhe-elämään. Lehdissä paljastetaan, mitkä 10 seikkaa yllättivät kielteisesti lapsiperheeksi muuttumisen jälkeen.

Kannatan yleisesti sananvapautta. Kaikkea pitää saada sanoa. Pitää saada kertoa, jos vanhemmuus ei ollut odotusten mukaista. Huolilla on tapana keventyä, kun ne jakaa.

Samalla tuntuu, että myönteinen puhe lasten saamisesta on kadonnut. Vielä raskausaikanakin pelkäsin ja epäilin paljon. Kauhukuvissani olisin koko ajan väsynyt ja masentunut, elämäänsä inhoava äiti. Pelkäsin, että parisuhde kariutuisi ja lihoisin 40 kiloa.

Tyttäreni on nyt kahdeksan ja puoli kuukautta. Nyt ehkä uskallan sanoa kaunistelematta sen, mitä mieltä olen ollut elämästä äitinä:
Vauva-aika on ihanaa! Tämä on ollut mahtavaa ja helppoa. Tämä on ollut täysin erilaista, kuin kuvittelin.

Olen nukkunut paremmin kuin vuosiin. Kiitos ansiosidonnaisen äitiys- ja vanhempainrahan, tilinikään ei ole ollut aivan lohduton. Olen löytänyt paljon uusia ystäviä, vaikka kaikki vanhat kaverit eivät ole elämässäni läsnä samoin kuin ennen.

Joskus arkailen, kun pitäisi kertoa vauva-ajan miellyttävyydestä. Tahdikkuus on toki paikallaan: jos joku kertoo nukkuneensa viimeeksi kaksi vuotta sitten, en toki hehkuta hyväunista vauvaani.

Välillä silti tuntuu, että suorastaan pitäisi valittaa. Joskus itsekin huomaan sortuvani vähättelyyn ja selittelyyn. Voihan tämä vielä vaikeaksi muuttua, viimeistään murrosiässä, pehmitän toisinaan. Se on typerää. Voin taata, että kaikilla on joskus vaikeaa. Kasvaminen ei ole helppoa, kasvattamisesta puhumattakaan.

Nyt lapsellisena elo tuntuu mahtavalta, joten olkoon niin. Aina ei ole vaikeaa. Sen olisin tahtonut kuulla, kun emmin koko lastenhankitaa.

10 kommenttia:

  1. Ihan sama juttu täällä! Pelkäsin etenkin alun hämnennyksessä jokaisen pikkujutun kohdalla, että nyt ne uniongelmat tai mitkälie väärät tottumukset alkaa, ja kohta koko elo on yhtä huutoa. Tosiasiassa poika on koko ajan ollut aivan mielettömän helppo tapaus. Ei mahakipuja, mysteeri-itkuja tai nukahtamisongelmia, ja viihtyy yksinäänkin lelujensa kanssa pitkiä aikoja. Oikeastaan aavistelin tätä jo ennen kuin arkipäivien yh-arkeni alkoi, mutta koko ajan on tuntunut sosiaalisesti sopivammalta korostaa vähintäänkin sitä, että odotin kyllä rankkoja aikoja. Oikeastihan tämä eloni on nimenomaan sitä äitiysLOMAA, ei voi muuta sanoa. Oon käynyt lounailla, ommellut pojalle vaatteita, laiskotellut menemään ja viettänyt ihania hetkiä pikkumiehen kanssa. Enkä edes koe olevani erityisen väsynyt! Voi kun olisin älynnyt jo vastasyntyneen kanssa lopettaa stressaamisen heti alkuunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös alussa pelkäsin joka itkusta, että nytkö se koliikki alkoi. Ei alkanut, huh :D Meillä on iltaisin vähän nukahtamisongelmia, mutta tieto pitkistä aamu-unista auttaa jaksamaan. Välillä ihan hävettää, kun saatan vielä ysin jälkeen uinua vauva kainalossa... Kuten sanoit, ihan turhaan tuli stressattua. Sen takia yritän olla pitämättä yllä mielikuvaa, että vauva-aika on kauhean raskasta. Voi olla, mutta ei se ole mikään ehdoton totuus.

      Poista
  2. Sama täällä! Mä kuulin niin hirveitä juttuja raskausaikana että tää todellisuus on yllättänyt todella positiivisesti. Ja kyllä, tuntuu että hyvistä jutuista vauva perheissä ei saa ääneen puhua? Minun yhdellä ystävällä oli koliikki vauva ja arkailin tosi paljon puhua hänen seurassaan unista yms. Kysyttäessä vastasin ympäripyöreästi kunnes hän kerran sanoi että ei ne minun hyvät unet ole häneltä pois, hän on iloinen puolestani :) Siispä lakkasin pidättelemästä ja rehellisesti kerron miten meillä menee jos joku kysyy. Epäilijöitä mahtuu joukkoon ja on väitetty että mulla on liian vaaleenpunaset lasit silmillä mutta ne kommentit olen jättänyt omaan arvoonsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidetään vaan meidän vaaleanpunaiset lasit naamalla 8) Jos ei ole valittamista, sitten ei ole. Hyvä niin! :) On muuten tosi hassua, että myönteisistä puolista puhuminen on vaikeaa. Eihän sen niin pitäisi mennä!

      Poista
  3. Täällä myös. Vauva oli toosi kauan haluttu, mutta kun raskausaikana mietin tulevaa enemmän siihen liittyi pelkoa. Olin niin monen valitusta kuunnellut juuri samoista asioista mitä kirjoitit. Mutta mä voin sanoa että tää vauva-aika on ollut mun elämäni hienointa aikaa ja se menee aivan liian nopeasti ohi. En oo kokenut tätä millään tapaa rankaksi tai kamalaksi vaikka tyttö heräs 8kk n.2 tunnin välein syömään.
    Parhautta tämä on ja voi kun jokainen nainen tämän saisi kokea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sielläkin on nautittu vauva-ajasta :)

      Poista
  4. Ihana kuulla, että joillakin se vauva-aika on tosiaan tuollaista. Saatte kyllä olla kiitollisia. Meillä aivan päinvastaista. Syntymästä asti huudettu yötä päivää ja nyt alkaa vihdoin helpottaa ainakin hetkeksi, kun pojalle diagnosoitiin suolisto-oireinen maitoallergia, ja sopiva korvike alkaa löytyä. Poika nyt 4kk ja ovat kyllä olleet rankimmat neljä kuukautta elämästäni ikinä. Olen pitänyt lausahduksia vauva-arjen ihanuudesta yhtenä suurimmista huijauksista, mutta hienoa, että se voi ihan oikeastikin olla ihanaa. Jos joskus toisen kerran uskallan lähteä tähän pyöritykseen, niin lohduttaa, että tämä voi olla myös ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa tosiaan olla kiitollinen. Olen tosi pahoillani, että teillä on ollut vaikeaa. :( Diagnoosin saaminen kuulostaa kuitenkin hyvältä. Tsemppiä!

      Poista
  5. Vauva-ajasta oli ihanat odotukset, ja aikas upeaa se olikin. Teini-iästä sen sijaan olen kuullut levottomia ennakkomaalailuja, mutta ne loppuivat kesällä.

    Olin syömässä kahden 50+ v. työkaverini kanssa. Toinen kertoi jotain 16-vuotiaasta tyttärestään ja tämän ensirakkaudesta. Toinen nyökytteli vieressä ja sanoi "on se niin ihanaa aikaa olla teini-ikäisen kanssa". Nyt odotan sitäkin vaihetta, koska näin kuinka aidosti he ilmensivät sitä onnea elämäntilanteestaan.

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina :) Teini-ikäisen maailmaan tutustumisen seuraaminen kuulostaa mahtavalta, vaikka kyseinen ikä taatusti (kuulemma :)) haastaa tavallaan.

      Poista