sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lahjaksi tunti lisää aikaa, parvekepäiväunia ja muita kuulumisia


Mitä meille kuuluu? Voisin täälläkin joskus pölistä siitä, kuinka meillä tosielämän vauvanukkeleikki sujuu.

Juhlaa ja juhlan suunnittelua on sekoittunut tällä viikolla arkeen. Minä vanhenin vuodella, minkä lisäksi olen suunnittelut puolisoni pyöreiden vuosien syntymäpäiviä. Minulla on ikää jokunen vuosi vähemmän, joten vanhenin vain muutaman vieraan ja runsaahkon herkkupöydän kanssa. Sopii minulle, eikä ikäkriisiäkään ole havaittavissa.

Lahjaksi sain ainakin tunnin lisää aikaa. En valita.



Anselmiina nukkui tänään ensimmäiset päiväunensa parvekkeella. Olen ollut taas turhan hysteerinen huolehtija ja jännittänyt hänen nukuttamistaan yksin ulkona. Nyt todellisuus on kuitenkin se, että hän nukkuu päivällä vain joko rinnalla tai ulkona rattaissa. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta mitään omaa en taatusti kerkeä tekemään. Pienen lapsen vanhemmalle se on tietysti ihan oma valinta, mutta aina voi yrittää korjata unia.

Tänään päätin kokeilla, nukuttaisiko vauvaani parvekkeella paremmin. Kiersin Anselmiinan kanssa pienen lenkin tihkusateessa ja kärräsin hänet parvekkeelle nukkumaan. Pitää myöntää, että ihan rentoutuminen tai siivoaminen ei onnistunut hänen uinuessaan. Ravasin nimittäin noin minuutin välein oven takana katsomassa, oliko hän vielä unten mailla. Puoli tuntia hän kuitenkin uinui, ja heräämishuuto kantautui hyvin sisälle.

Tästä saa nyt tulla tapa. Puoli tuntia on naurettavan lyhyt aika päiväunille, mutta Anselmiinalle se on jo hyvän mittainen huilipätkä.

Välillä tuntuu, että viis mistään taidoista – kunhan se vaan osaisi olla aloillaan. Taitaa olla aika yleinen tunne pienten vipeltäjien vanhemmille.

Tämä on nyt hirveää arkirealismia, mutta olkoon 5/52

Syksyllä tuntuu, että elämä käpertyy enemmän kotiin. Pidän aina joskus tarkoituksella kotipäiviä, mutta ensi viikolle kalenteri näyttää innostavan täydeltä. On ainakin lehtijulkkareita, SnadiStadia, kavereiden vierailua ja kerhoa. Päivät saa hyvin täytettyä myös äitiyslomalla. Eiköhän alkava marraskuu taltuteta mukavalla tekemisellä.

6 kommenttia:

  1. Itkuhälytin on hyvä keksintö panikointiin :) ei tarvi ravata vaunuilla kun itkuhälyttimestä kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, pitääkin hankkia sellainen. :) Nyt on jo monet unet nukuttu parvekkeella, jeah!

      Poista
  2. Oletko kokeillut vatsallaan nukuttamista? Meidän poika nukkuu kyljellään/selällään max puolituntia, mutta vatsalleen vetelee kahdenkin tunnin unia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olla kokeiltu. Alkuun en uskaltanut, kun se kuulemma lisää pikkuvauvan kätkytkuoleman riskiä. Tuollaista 9 kk pötkälettä voisi kuitenkin jo uskaltaa nukuttaa mahallaan. Kaikki keinot unien parantamiseksi ovat tervetulleita...

      Poista
    2. Meidänkin poju on jo 6kk että ei enää kovin suurta riskiä pitäs olla! :) Ekat kerrat kun mahalleen nukutin olin vähän väliä hengitystä tarkistamassa.

      Poista
    3. Joo taatusti on tarkkana hengityksen suhteen. Näin isojen luulisi jo osaavan tehdä jotain, jos ei meinaa saada henkeä. :)

      Poista