tiistai 7. lokakuuta 2014

Jos ei enää koskaan saisi vauvaa

Ei enää koskaan raskautta. Ei enää koskaan vauvaa. Myyntiin, roskiin, jonnekin pois kaikki vauvatavarat.

Olen miettinyt, miltä lapsiluvun täyttyminen tuntuu. Luulen, ettei kiintiön täynnä olemista aina edes tiedä mistään. Kukaan ei voi luvata, että kukaan välttämättä saisi enää edes kerran olla raskaana, elävän vauvan synnyttämisestä puhumattakaan. Ei enää vauvaa meille -päätöskin voi muuttua, kun elämä yllättää kahdella viivalla tikussa tai mieli muuttuu.



Olen myös miettinyt, tuntuuko tietoisuus viimeisestä vauvasta haikealta vai helpottavalta. Anselmiinan pieniä vaatteita säilöessä olen tuntenut hienoista luopumisen tuskaa. Samalla olen kokenut, ettei tämä vielä ollut tässä. Joskus vielä saan vauvan, joka käyttää näitä samoja pienen pieniä vaatteita.

Tiedän, että ajatus on varsin naiivi ja sinisilmäinen. Anselmiina voi jäädä ainoaksi vauvakseni, joko tahtoen tai tahtomattani. En juuri nyt suunnittele uutta raskautta, mutta sen mahdollisuus, jossain ehkä hyvinkin kaukaisessa tulevaisuudessa, kiehtoo.

Välillä olen miettinyt, myisinkö jotain Anselmiinan vanhaa. En ole kokenut, että mitään kannattaisi vielä kaupata. Ehkä pidämme jopa  kantoliinan, joka ei oikein päässyt käyttöön. Voi sitä joskus tarvita.

Nuo eivät ole meille ajankohtaisia ajatuksia nyt, vaikka en lastenhankintasuunnitelmia vielä osaa kommentoida. Tällä hetkellä minulla ei ole vauvakuumetta, mutta ehkä joskus taas on.

6 kommenttia:

  1. Niin, minulla on kaksi lasta ja en osaa sanoa, että onko lapsiluku täynnä vai ei. Tämä tuntuu nyt hyvältä, järkevältä. Mistä sen tietää, että haluaako vielä vai ei lisää lapsia? Vauvat on hetken pieniä vain, pitäisi miettiä, että haluaako uuden lapsen jota kasvattaa sen 18-vuotta ainakin. Vaikeita kysymyksiä mihin ei ehkä ole sitä oikeaa vastausta. Haikealta tosin tuntuu kun olen myynyt vanhoja pois ja nuorempi täyttää jo sen 1,5v. Meillä ei todellakaan ole enää vauvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että pitää tai pitäisi miettiä paljon pidemmälle kuin vauva-aikaan. Luulen kyllä, että vauva-ajan haikeus taitaa olla ihan biologinenkin juttu joillakuilla :)

      Poista
  2. Mä olen kieltämättä vähän haikein mielin kun tiedän, etten enää koskaan saa tuntea sitä ensikosketusta vauvan kanssa tai pitää nuuskutella vauvaa ekaa kertaa... Oon yrittänyt nauttia tästä pikkuvauva ajasta kuopuksen kanssa kun tiedän että se on myös viimeinen vauva-aika :)

    http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sniff, voin vaan kuvitella! Taatusti tietoisuus viimeisestä vauvasta antaa suhteellisuudentajua ja osaa nauttia ihan eri tavalla. <3

      Poista
  3. Me ollaan pyöritelty nyt tämän raskauden yhteydessä enemmän ja vähemmän sitä mikä olisi se meidän lapsiluku. Mutta ehkä se on enemmän juuri elämäntilanteesta ja siitä hetkestä kiinni. Vaikea sanoa että oikea luku olisi esim. 4 ja lapsia pitäisi saada neljä. Jokainen lapsi on kuitenkin omanlaisensa siunaus. Mutta kieltämättä täällä suunnitellaan siitä huolimatta jo vauva beetä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta vauva bee tuntuu ihan utopistiselta vielä :D

      Poista