tiistai 23. syyskuuta 2014

Tässä ja nyt

Hetkessä eläminen on ollut tavoitteenani ties kuinka pitkään. Olen onnistunut tavoitteessani aika surkeasti. Olen panikoija ja stressaaja, vaikka aina, ihan aina kaikki on järjestynyt.

Viime keväänä osasin elää hetkessä, tässä ja  nyt. Osasin täysin keskittyä nauttimaan pienestä esikoisestani ja ansaitusta äitiyslomastani. En haikaillut tai stressannut. Elin vaan päivä kerrallaan vauvaa ihmetellen.

Loppukesästä miehen pitkän kesäloman päättyminen oli jonkinlainen vedenjakaja. Sen jälkeen minulla on ollut toisinaan aivan jäätävä tulevaisuusstressi. En tiedä, miten pitkään olen kotona. En tiedä, mitä teen sitten, kun en ole enää täysipäiväinen äiti.

Äitiys- ja vanhempainpäivärahoilla on vielä elellyt ihan mukavasti, mutta ne loppuvat joulukuussa. Olen paniikissa selaillut työpaikkailmoituksia ja tuskastunut tarjonnan vähyyteen. Välillä olen kuullut työseireenin kutsun ja melkein jo järjestellyt Anselmiinan päivähoitoa.

Erittäin houkutteleva osa-aikatyömahdollisuus kuivui kokoon. Se harmitti aika lailla, joskin varmaan hormoneilla oli ikävässä olossa osansa. Olen yrittänyt sisuuntua ja ajatella, että ehkä kaiken oli tarkoitus mennä näin. Se ei ollut maailman ainoa työmahdollisuus, eikä nyt ainakaan tarvitse ilmoitella tulojaan Kelalle.



Tulevaisuuden miettiminen ja petaaminen ei ole tyhmää, mutta turha stressaaminen on kuluttavaa. Tänään kuulaassa syysilmassa rattaissa höpöttävää puolivuotiastani muskariin työntäessä mietin, että kaikella on aikansa. Nyt on aika olla vanheimpainvapaalla, ja vuoden päästä on jo jonkin muun aika. Sitä ennen ajattelin olla onnellinen juuri tässä hetkessä.

Sitä paitsi oikeasti minä viihdyn kotona. Onneksi kotiäidin elämän ei ole pakko olla pelkkää vaipanpesua, vaan päiviinsä voi ujuttaa jos jonkinmoista. Siitä lisää toiste.

6 kommenttia:

  1. Oikeastaan jo odotan pääseväni hetkeksi kotiin, saan breikkiä työelämästä. Siinä kun on oltu niin tiiviisti kiinni lukioiästä lähtien. Tuntuu hyvältä ajatella, että pääsen näkemään kohta millaista elämä on sitten kun saan olla kotona. Ei tarvitse ajella autolla kuin pakolliset menot, ei tarvitse miettiä mitään ylimääräistä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On pakko sanoa, että ainakin minulle pieni tauko on tehnyt toooodella hyvää! Toki äitinä olen vauvassa todella kiinni, mutta se on niin erilaista kuin varsinainen työnteko. Ennen äitiyslomaakin jatkoin usein vielä työpäiän jälkeen töitä kotona, ja sitä ennen oli ollut aika tiukkaa ja lomatonta töitä ja opiskelua -putkea. Siihen verrattuna (hyvin nukkuvan lapsen kanssa) tämä on ihan... ...lomaa :D

      Poista
  2. Mietin just yksi päivä samaa. Yli 10 vuotta olen tehnyt töitä ja nauttinut siitä. Ennen vauvan syntymää mietin että palaan töihin heti, kun vanhempainvapaa päättyy. En uskonut viihtyvöni kotona.Hieman mietitytti, että lapsi on aika pieni hoitoon, mutta järkeilin asian niin että taloudellisesti mun ei ole mahdollista jäädä kotiin. Nyt kun olen ollut kotona jo useamman kuukauden, havahduin yhtenä päivänä siihen että ei mua kiinnosta vielä mennä takaisin töihin. Näin on ihan hyvä. Ja mä oikeasti nautin siitä, että saan olla kotona ihmettelemässä tuon kohta 5 kk vanhan minimiehen kasvua ja kehitystä.Enkä voisi kuvitellakaan, että laittaisin hänet jo maaliskuussa hoitoon. On sitä paitsi ihanaa kalenterissa on merkittynä vain seuraava neuvola. Ja miksei me pärjättäis kh-tuella, kun muutlin pärjää. Jatketaan tästä hetkestä nauttimista :)
    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ajattelin, etten viihtyisi kotona. No, en kyllä pelkästä kotona olemisesta pidäkään, vaan me puuhaamme joka melkein päivä jotain - näemme kavereita, käymme kerhoissa, muskarissa jne., mutta tosi kivaa tällainen kotiäitielämä on ollut. :) Moni elää kh-tuella ainakin hetken. Eiköhän sillä hengissä selviä, kun vaan mitoittaa menonsa oikein. :)

      Poista
  3. Samoja ajatuksia täälläkin. Lapsi on opettanut enemmän elämään hetkessä :) Jenny tuossa yllä kirjoitti vähän samaa kun itsekin aioin, siis ennen vauvan syntymää olin aivan varma että menen töihin vanhempainvapaan jälkeen. Ajattelin että vuosi kotona on niin pitkä aika että tylsistyn. Olin väärässä. Kotona on ihanaa olla. Kaikkea kuitenkin aikansa, joskus sinne töihin on kuitenkin mentävä. Ei kuitenkaan ihan heti. Ajattelin jäädä hoitovapaalle ainakin hetkeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi nopeasti tämä on mennyt, vaikka ei ihan vuotta olekaan vielä kulunut. Minäkin joskus ajattelin, että en ainakaan hoitovapaalle halua jäädä. Nyt kuitenkin ilmeisesti olen jäämässä ja se tuntuu ihan hyvältä :)

      Poista