keskiviikko 13. elokuuta 2014

Puolivuotiaat vauva ja äiti

Puolikas vuodenkierto on vierähtänyt esikoiseni syntymästä. Olen viime päivinä katsonut kuvia vastasyntyneestä Anselmiinasta ja kertonut hänelle, kuinka puoli vuotta sitten hän oli vielä niii-iiin pieni. Ei hän taida ymmärtää: sanoo vaan "äyy-vööö" ja huitoo tietokoneen tai puhelimen näyttöä.

Sellainen hän on, äänekäs ja kaikkea mahdollista kosketteleva. Kaikkeen pitää tarttua, ja kaikki viedään suuhun.

Hiukan hysteerisenä äitinä en ole vielä uskaltanut aloittaa sormiruokailua, mutta ostin Anselmiinalle pussin maissinaksuja. Niitä on osaa laittaa suuhun, vaikka ei aina ole varma sormien ja naksun sijainnista.

Kiinteiden maistelun aloitimme joitakin viikkoja sitten. Olemme edelleen maisteluasteella. Anselmiina ei ole vielä saanut lihaa tai viljoja, vaan olemme antaneet hänelle vain kasvis- ja hedelmäsoseita. Ruokaa on mennyt ehkä korkeintaan muutamia teelusikallisia päivässä. Suosio on ollut hieman vaihteleva. Banaani taitaa olla suosikki, kun taas kesäkurpitsa ei maistuisi millään.

Ryömimistä Anselmiina ei vielä ole keksinyt. Hän yrittää kovasti ja on joskus päässyt ehkä muutaman sentin eteenpäin. Akselin ympäri pyöriminen onnistuu, ja selällään pyllyä nostamalla pääsee liikkeelle.

Pikkuvauva-Anselmiina kasvoi mielestäni hitaasti. Enää ei voi syyttää kitsaasta kasvusta, sillä painoa oli taas tullut kuukaudessa liki kilo. Nyt puntari näytti 7205 grammaa, ja pituudeksi tuli 64,2 cm.

Vaatekokoa on vaikea sanoa, sillä olemme olleet viimeisen kuukauden pääasiassa vaippasilleen. Kestovaipoissa S-koko alkaa olla jo pieni. Kertakäyttöisissä siirryimme juuri 4-kokoon.

Jos olemme poistuneet kotoa, päälle on päätynyt jonkinlainen hellehuitula. Ne ovat olleet kokoa 56-68. Veikkaan, että koko 68 on aika sopiva. Ehkä jokunen 62 menee myös. Pitääkin tehdä inventaario vaatekaappiin.


Kotona olen ollut nyt puoli vuotta ja viikon, sillä Anselmiina saapui maailmaan heti äitiyslomani alkajaisiksi. Tähän asti olen ollut onnellinen kotiäiti, mutta miehen loman loputtua olen kuullut vienon työseireenin kutsun. Kotona on kivaa, mutta toisaalta olisi kiva tehdä jotain aikuistenkin juttuja. Siltä on viime päivinä tuntunut.

Oloani ei helpottanut ainakaan se, että neuvolassa saimme esitteen eri päivähoitomuodoista. Meille se ei - kai - ole vielä ajankohtaista, mutta joillakuilla Anselmiinan ikätovereilla voi jo olla hoitoonhaku meneillään.

Äitini muistutti, että töissä ehtinee olla ihan riittävästi. Nyt on mahdollisuus nauttia ajasta lapsen kanssa, ja niin aion tehdä. Viihdyn kotona hyvin, mutta en silti taida olla mikään luontainen kotiäiti. Nautitaan nyt tästä, kun ei tarvitse miettiä hoitoonviemisiä. Taidan opetella elämään hetkessä ja keskittymään tyttäreni kasvun ihailuun. Ehkä kotona olemisen autuus pitää joskus kyseenalaistaa, jotta siitä voi nauttia.

8 kommenttia:

  1. Onnea puolivuotiaalle! <3 ihana taitava tyttö siellä jo!

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä äitisi kanssa, töitä kerkiää tehdä lopun elämää, esikoisen kasvun seuraaminen on kerran elämässä- tapahtuma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äkkiä tämä varmaan menee, vaikka ajoittain tuntuisikin pitkältä :)

      Poista
  3. Kyllähän töissä ehtii ravata, mutta itselle on kaksi kuukautta kotona olemista riittämiin. Vaikka joka päivä nähdäänkin vähintään yhtä tuttua tai käydään tallilla, kaupungilla, koirapuistossa ja päiväuniaikana teen DIY projekteja eteenpäin ja siivoan.

    Ihanaa aloittaa koulu, kun silti voi olla vauvan kanssa riittämiin. Kukaan äiti ei jaksa koko vauvan hereilläoloaikaa ihastella vauvaa ja unen aikana valvoa unta, joten koen että osa-aikaisella koulunkäynnillä osaa arvostaa enemmän sitten vauvan kehitystä ja hänen kanssaan vietettyä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en itsekään kestäisi, jos kaiken ajan vaan ihastelisi vauvaa :) Onhan hän toki ihana, mutta tarvitsen kyllä tekemistä! Olisi pitänyt tekstissä korostaa, että tarkoitan tosiaan sellaista oravanpyörätyöelämää - siis tyyliin lapsi päiväkotiin, töihin, lapsi päiväkodista, kauppaan, ruokaa, oho nukkumaan -päiviä. Tietysti elämä on aina sitä, miksi sen järjestää ja miten siihen suhtautuu.

      On taatusti piristävää aloittaa koulu. Minäkin kai nyt sitten väsään roikkumaan jääneen graduni loppuun. Tuntuu tosi kivalta saada jotain omaa tekemistä, mutta samalla voida hoitaa vauvaa kotona. Aika win-win :) (vielä kun maksettaisiin hyvin, mut kyllä näillä päivärahoilla pärjää)

      Poista
  4. Samojen aatosten keskellä täälläkin.. puuuh! Äippäloman lähenevä loppui sai mamman pään pyörryksiin :D

    VastaaPoista