lauantai 23. elokuuta 2014

Oma aika huumaa äidin

Nukkumaan pitäisi mennä, mutta ei vaan malta. On vaan niin hauska vihdoin tehdä jotain ilman keskeytyksiä. Kuulostaako tutulta?

Kotiäidin oma aika alkaa, kun vauva nukkuu. Toiset vauvat vaan sattuvat olemaan huonoja nukkujia, kuten Anselmiina on osittain. Öisin hän uinuu kellon ympäri, mutta päiväunet saattavat olla varttintunnin pyrähdyksiä.

Pikkuvauvana Anselmiina saattoi valvoa puolilleöin. Siinä ei paljon jäänyt omaa aikaa. Toki puuhastelen päivisin muutakin kuin vauvanhoitoa, mutta mihinkään ei pysty keskittymään kovin pitkäksi aikaa. Anselmiina viihtyy jo hetken yksin, mutta jos sanon ihan rehellisesti - en minä edes pahimmissa oma-aikahimoissani tahtoisi olla kauaa erossa hereillä olevasta vauvastani.

Nyt Anselmiina on alkanut nukahtaa iltaisin aiempaa aikaisemmin. Se takaa minulle entistä enemmän omaa aikaa. Oikeastaan sanoisin saavani sitä öisin, sillä tyttäremme on edelleen melkoinen iltavirkku. Onneksi hän nukahtaa yleensä viimeistään kymmenen jälkeen.

En ole äitiyden alusta asti tottunut monen tunnin omaan aikaan. Aluksi en osannut edes kaivata sitä, mutta nyt olen ymmälläni. Mihin käyttäisin kaiken ajan?

Toiset sanovat, että kannattaa nukkua. Niin ehkä kannattaisikin. Toisaalta on niin mukava tehdä jotain ihan muuta, kun kerrankin saa keskittyä.

Toiset taas kehottavat tekemään kotitöitä. Toiset sanovat, ettei niitä ainakaan kannata tehdä. Olen kai tässäkin välimallin vanhempi. Saatan pestä pyykkiä Anselmiinan nukkuessa. Toisaalta saatan silloin myös vain lukea blogeja, ja jättää astianpesukoneen tyhjennyksen Anselmiinan pällisteltäväksi.



Omaa aikaa voi tietysti vaan ottaa. Voi lahjoittaa vauva-aikaa isälle tai jollekulle muulle. Minulla saattaisi olla tässä hieman opittavaa. Usein huomaan, että omin Anselmiinan. Sitten tyhmänä valitan, etten ehdi viikata vaippoja. No en nyt kai, kun en tee asialle mitään.

Olen ollut yllättynyt siitä, miten vähän omaa aikaa loppujen lopuksi tarvitsen. Yritän ajatella, ettei ole mitään vauva-aikaa, omaa aikaa, parisuhdeaikaa, kaveriaikaa ja mitä näitä nyt on. On vain aikaa, joka minun on käytettävä parhaaksi katsomallani tavalla.

Silti oma aika hieman huumaa äidin, ainakin kello 23.30 tiistai-iltana. Miten poikkeuksellista on, ettei kukaan keskeytä! Silloin tuntee, että kaikki on mahdollista.

2 kommenttia:

  1. Voin niin samaistua tähän! Vauva nukkuu 13 tunnin yöunet ja siitä huolimatta minä olen väsynyt aamuisin kun jään aina kukkumaan iltaisin hänen nukahdettua. En edes tee mitään järkevää, istuin, selailen nettiä, käyn pitkässä suihkussa. Joka ilta ajattelen että nyt menen ajoissa nukkumaan ja aina siinä käy niin että kello on reilusti yli puolen yön kun pakotan itseni sänkyyn :D ja samalla tavalla täälläkin, joskus teen kotitöitä vauvan uniaikaan mutta jos ei huvita niin saatan vain istua sohvan nurkassa lempilehti ja kahvikuppi kädessä ja tehdään sitten yhdessä niitä hommia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kohtalontoveri :D Piti tänään taas mennä ajoissa nukkumaan, mutta tässä sitä heilutaan, ja kello on kohta kaksitoista yöllä. Nyt tosin päivitin blogia ja teen yhtä (vapaaehtoista) opiskelujuttua, ettei mene aika ihan täysin harakoille. Voisi luulla, että jos osaa laittaa lapsen nukkumaan, osaisi laittaa itsensäkin - mutta eheiiii :)

      Poista