torstai 21. elokuuta 2014

Kantomorkkiksesta -innostukseen

Minulla ja vauvankantovälineillä on ollut monimutkainen suhde. Raskausaikana haaveilin kantoliinailusta: noin vaan vauva liinaan, kas vain, ja sitten olisikin kaksi vapaata kättä ripustaa vaikka pyykkejä.

No juu. On meillä kantoliina. Se on kaapissa. Se varmaan pysyy siellä, sillä seitsemänkiloinen taitaa olla liian painava trikooliinaan.

Keväällä kyselin täällä kantoreppusuosituksia. Niiden ja muidenkin vinkkien perusteella päädyin Manducaan. Löysin käyttämättömän yksilön huokeaan hintaan Huuto.netistä. Koin käytettynä ostamisen parhaaksi vaihtoehdoksi, sillä epäilin repun käyttöastetta. Olihan meillä jo turha liina.

Jossain vaiheessa melkein jo harkitsin repun myymistä eteenpäin. Ostovaiheessa Anselmiina ei ollut kooltaan kovin manducaanmentävä. Hän oli hieman vajaa kuusikiloinen, jolloin vauvatuki alkoi jo olla liian pieni. Muuten repun paneeli taas tuntui turhan isolta. Raivoitku oli taattu, kun hänet laittoi reppuun.

Kaikki oli muuttunut muutama viikko sitten. Ajattelin, että pakko meidän on yrittää kokeilla. Ei lapsen kantaminen voi olla jotain salatiedettä. Muutkin vauvat viihtyvät repuissa ja liinoissa, joten miksi meidän Anselmiina olisi ehdoton poikkeus.

Laitoin Manducan lantiovyön (näin lyhyellä ihmisellä se on enemmänkin vyötärövyö); otin Anselmiinan syliin, asetin paneelin kohdilleen; katsoin, että hänen peppunsa oli polvitaipeita alempana... eikä Anselmiina itkenyt! Menin laittamaan pyykkejä kuivumaan, ja siinä hän kulki mukana.

Välillä tuli pientä kitinää, mutta silloin hytkyttelin. En ollut uskoa, että hän oikeasti viihtyi repussa.

Minäkin viihdyin. Mikäs siinä, kun saa kädet vapaiksi. Ehkä parasta on kuitenkin se, miten lähellä vauvaa saa pitää.

Manduca-lenkeillä. Olkahihnoja on säädetty kuvan ottamisen jälkeen.

Nyt Anselmiina on kulkenut Manducassa jo ties missä. Olemme käyneet kaupassa, lenkillä ja häkkivarastossa. Repussa saa katsella maailmaa, ja siinä voi ottaa unetkin.

Olen tainnut taas hurahtaa johonkin vauvajuttuun. Ensin hurahtamisen kohde oli imetys, ja sitten tulivat kestovaipat. Nyt ahmin tietoa kantamisesta. Mikähän on seuraava? Sormiruokailu?

12 kommenttia:

  1. Hihi, ihana! Mulla alkaa olla ongelma toi ergonomia manducan kanssa, tommonen liki 8kg pötkäle rintarepussa ja kun lisäät siihen vaikkapa 20min koiran kanssa ulkoilua niin hartia ja selkä särky on taattu. Vaikka koitan kovasti keskittyä koko ajan ryhtiin ja asentoon, silti saan paikat jumiin. Höh. Pitää vaan jatkaa harjoitusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Hauva + vauva -yhdistelmät kyllä välillä näyttää aika mielenkiintoisilta :D

      Poista
  2. Meidän puolivuotias neiti oppi Manducaan myös vasta n. Kuukausi sitten. Kantoliinassa oli pelkkää huutoa. On se kyllä kätevä :)
    Me kokeiltiin sormiruokailua ekan kerran eilen! Kurkkutikut tuli "järsittyä" hampaattomalla suulla, avokado oli liukas pieniin sormiin, mutta sinne sekin katosi parempiin suihin, jättäen jäljeen vain pienen nokareen. Ja yllätyin kuinka niinkin vähän tuli kakomista tuosta sormiruokailusta, tyttö sylki pois liian isot palat! Isimies kyllä vähän huolestui alkaako tyttö sylkemään soseitakin, kun tuommoisen taidon oppi ;) Mutta kannustan kokeilemaan sormiruokailua ainakin jossain määrin. Mekin aiotaan sormiruokailla soseiden rinnalla.

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään tota kakomista! Se kauhistuttaa ihan soseruokailussakin. Tosin onneksi muutun koko ajan rennommaksi :D Ehkä me kokeillaan sormiruokailuakin soseiden ohella. Anselmiinalla saattaisi kyllä olla joku herkkyyskausi, koska nyt hän alkaa jo tajuta, miten maissinaksu syödään :D

      Poista
  3. Jee, tosiaan pääsette ihan just sormiruokailemaan!! ;)

    VastaaPoista
  4. Sattuipa sopivasti mä just kanssa tein uudelleen tuttavuutta meidän Manducan kanssa ja oli suuri hitti!Mulla on kanssa trikooliina kaapissa, jota käyton pari kertaa vastasyntyneen kanssa. Sen jälkeen liina alkoi tuntua liian kuumalta ja pelkäsin koko ajan että vauva on siellä jotenkin väärin. 3 kk jaksoin kantaa sylissä, kotona, lenkillä, kaupassa kunnes manduca pelasti mut. Ei kädet enää jaksa tota 8 kilon punnusta.
    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma :) Itsekin olin jotenkin vainoharhainen trikooliinaillessa. Aina pelotti, että vauva on jotenkin väärin ja valahtaa kohta alas. Manduca on tosiaan oikea pelastus, kun lapsi on vielä ihan kannettava, mutta painoa alkaa olla.

      Poista
  5. En usko että seittemän kiloinen on liian painava, 10 kiloinen sen sijaan tuntuu olevan ;) Mä oon tykänny liinasta, sen lisäks meilt löytyy baby björnin reppu minkä ostin halvalla käytettynä ja joka ahdistaa hartioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ok. Jostain luin, ettei suositeltaisi yli 6-kiloisille. En nyt tosin muista lähdettä :) En myöskään ole kokeillut, ajatuskin on hengästyttää ja saa hien virtaamaan :D

      Poista
  6. Vinkkinä jos liinailu kiinnostaa, mutta sitominen epäilyttää, Closen Caboo Carrier on erinomainen. Tietääkseni näitä ei Suomessa myydä mutta netistä saa varmasti tilattua. Liina puetaan päälle kuin paita ja kiristetään sopivan tiukaksi. Päälle tulee vielä pepun ja selän päälle "varmistus" liina, joka solmitaan taakse. Kannattaa googlettaa :) äärimmäisen helppo pukea yksin, sopii kaikenkokoisille ja vauva viihtyy pesässään! Painoraja on muistaakseni 15kg ja juuri tänään kannoin pari tuntia noin 7 kiloista vauvaa eikä selkä/hartiat väsyneet. Suosittelen lämpimästi!

    VastaaPoista