perjantai 11. heinäkuuta 2014

Vauvan viisikuukautiskatsaus


Tasan viisi kuukautta sitten pieni vauvamme oli juuri saapunut maailmaan. On siis taas Anselmiinan kuukausikatsauksen aika.

Tänään katselin neuvolassa pienen pieniä vauvoja.  Mietin, että minullakin on joitain kuukausia sitten ollut sellainen. Onpa hän kasvanut, ohi kulkenut tuttu terveydenhoitaja totesi.

Onhan hän kasvanut. Nyt paino oli 6400 grammaa ja pituus 61,5 cm. Se ei ole huimaava koko, mutta massaa on taas tullut kuukaudessa liki kilo.

Ei siis ole kiirettä aloittaa kiinteitä. Kuukausihan niiden suosituksen mukaiseen aloittamiseen toki on, mutta ei tarvitse alkaa keitellä soseita juuri tässä nyt heti äkkiä.



Kääntyily, kirkuminen ja kaikkeen tarttuminen sekä kaiken suuhun laittaminen tuntuvat nyt olevan Anselmiinan lempijuttuja. Helistimen heiluttaminen on hauskaa, joskaan se ei heilu mitenkään pienesti ja sievästi.

Juttua ja ääntä riittää. Toisina päivinä pärisyttely on hauskaa, kun taas toisina päivinä kiljutaan niin ilosta kuin surusta ja kaikista niiden välillä olevista tunteista.

Viiden kuukauden rokotukset annettiin tänään eli rota suuhun ja kaksi piikkiä reisiin. Piikit toki itkettivät Anselmiina ja surettivat äitiä. Tänään on ollut tavallista runsaampaa pulauttelua, mikä on varmaan rotan syytä. Muuta ei rokotteista ole oikeastaan tullut. Onneksi.

Tämän päiväistä lukuunottamatta pulauttelu alkoi vähentyä reilu kuukausi sitten. Se helpottaa pukeutumista, kun ei tarvitse vaihtaa vaatteita jatkuvasti tai käyttää kaulureita.

Kuolaa tosin valuu senkin edestä. Vielä ei ole hampaita puhjennut, mutta alaikenessä on lupaavaa turvotusta.

Vaatekoko on nyt kaikkea 56 ja 68 väliltä. Pääasiassa yläosat ovat kokoa 62, kun taas housut saavat - naiselliseen tapaan - olla hieman sitä pienemmät.

Päivällä kotona käytämme kestovaippoja, mutta yleensä kyläillessä ja öisin turvaudumme kertakäyttöisiin. Niistä käytämme kokoa 3.

Kyläilyjä on kertynyt viime aikoina, koska olemme löytäneet paljon uusia äiti- ja vauvakavereita. Mikäs tässä kesää äitiyslomaillessa siis, kun mieskin on vielä muutaman viikon lomalla. Tämä on melkein kuin lomaa itsellekin. Hieman on erilaista kuin vuosi sitten kärsitty järkyttävä pahoinvointi tai sitä edeltäneet työkesät.

6 kommenttia:

  1. Voih<3 Mä niin muistan kun istuin mummun sohvalla ja luin että teidän Anselmiina on syntynyt, what, meillähän oli sama laskettu aika ajattelin... hih. Niin se aika vaan menee. Vähän turhankin vikkelään. Ihana riemu oikein paistaa tuosta vikasta kuvasta. Suloinen hän on <3

    VastaaPoista
  2. Onpas kaunis nimi tytöllä <3 vai onko vain bloginimi?

    VastaaPoista
  3. Ohhoh, jopas on vain mennyt aika äkkiä! Vastahan sinä julkaisit postauksen kun tyttönne oli syntynyt :) Täällä kans kuolaa valuu aivan mahdoton määrä ja koko ajan nyrkit suussa.. Alaien turvonnut, saa nähä milloin eka hampi puhkeaa :)

    VastaaPoista
  4. Hehe, syntyihän Anselmiina melkein laskettuna aikana... kuukausi vaan ei osunut ihan kohdilleen :'D vikassa kuvassa heilutellaan lempihelistintä, siitä tulee aina valtaisa riemu.

    VastaaPoista
  5. Äh, siis tämä oli vastaus Minnalle. Pomppasi väärään paikkaan...

    VastaaPoista
  6. Blogger nyt heittää vastaukset tähän loppuun eikä kommentin alle, joten vastataan tähän:

    Anonyymi: hih, bloginimi se on.

    Iina: No sanopa muuta! Ihan huimaa. Meidän pitää nykyisin joskus vaihtaa housutkin Anselmiinalta, kun ne on ihan kuolassa. Joka paikkaan sitä valuukin... tsemppiä hampaiden kasvatteluun! :)

    VastaaPoista