torstai 31. heinäkuuta 2014

Palautuminen aikaan ennen raskautta

Vartalon palautuminen vauvamatkasta huoletti minua ennen synnytystä. Lehdissä jauhetaan raskauskiloista, ja aina laihdutusohjelmissa on joku ylipainon kanssa rimpuileva mamma. Jännitin, miten minulle kävisi.

Raskauden jälkeen voi näyttää ihan hyvältä ja olla tyytyväinen itseensä. On harmi, ettei kukaan kertonut minulle sitä vuosi sitten. Silloin mietin, millaiselta äidiltä näyttäisin.

No, en minä nyt niin erilaiselta näytä, eikä synnytyksestä toipuminen vienyt kauaa.

Lapsen saaminen ei automaattisesti pilaa vartaloa. Synnyttänyt voi olla varsinainen fitnesskissa, ja synnyttämätön voi muistuttaa pullataikinaa. Mielenkiintoisempi kysymys on, onko sillä mitään väliä.

Kun synnytyksestä oli kulunut kaksi kuukautta
Synnyttäminen kuukauden etuajassa luultavasti helpotti sekä synnyttämistä että palautumista. Vatsa eikä vauva eivät ehtineet kasvaa huippulukemiin. Synnytys oli helppo. Vauva oli hyvässä tarjonnassa, ja kaikki eteni sopivaa vauhtia. Sain muutaman pinnallisen tikin, joissa tuntui lievää kiristystä ehkä muutaman viikon.

Synnytyksen jälkeen kaikki kyselivät, tarvitsenko särkylääkkeitä. Ihmettelin sitä. Ei minua sattunut mihinkään. Toki kohtu jälkisupisteli ja tuntui siltä, että jotain on puskettu ulos. Kipu ei ollut kovaa, ja sen kesti hyvin ilman lääkkeitä.

Anoppi kysyi, miten pystyn istumaan kovalla tuolilla enkä renkaan päällä. Siis minkä päällä...?, kummastelin. Näin on ihan hyvä.

En tiedä, tahtooko kukaan kuulla lantionpohjani palautumisesta. Kerrotaan silti, että kai se ihan kunnossa on. En ainakaan ole kärsinyt minkään karkailusta missään vaiheessa.

Maha tänään. Synnytyksestä on 5,5 kuukautta, ja viimeisistä vatsalihastreeneistä on vierähtänyt liki vuosi.
Raskausarpia ei jäänyt muistoksi, vaikka murrosiän kiivaasta kasvusta on jäänyt selkääni ja reisiini haaleat jäljet. Rasvasin alkuraskaudesta asti mahaani iltaisin kookosöljyllä. En tiedä, onko sillä yhteyttä arvettomuuteen. Ehkä perimäkin vaikuttaa, sillä äidilläni ei ole yhdestäkään raskaudesta ainuttakaan arpea.

Lähdin synnyttämään noin seitsemisen kiloa normaalipainoani suurempana, ja palasin kotiin suunnilleen saman painoisena kuin ennen raskautta. Nyt olen keventynyt tuosta jo pari kiloa, mistä ei voi kiittää mitään muuta kuin imetystä. Ilmeisesti kuulun niihin, joiden painoa maidon tuottaminen laskee. Saisinkohan imettää Anselmiinaa vaikka kouluikään asti?

Olen suunnilleen saanut entisen vaatevalikoimani takaisin käyttöön, vaikka imetys rajoittaa hieman pukeutumista. Lantioni on ehkä aavistuksen leveämpi kuin aiemmin. Äitiyshousuja käytin varmaan jopa pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Maha palautui nopeasti, mutta lantion kutistuminen oli hitaahkoa. Rinnat eivät ole suurentuneet radikaalisti, mutta eivät ne ihan yhtä pientä kokoa ole kuin ennen raskautumista.

Joillakuilla suurenee jalka raskausaikana, mutta minulla se on pysynyt yhtä pienenä kuin ennenkin. Elättelin toiveita siitä, että koon 35-36 räpyläni olisi viimein aikuistunut. Voin kertoa, ettei kenkäostoksilla ole aina helppoa.

Liikunta on ollut aika retuperällä synnytyksen jälkeen. Lapsivedenmenoa edeltävänä päivänä olin vielä ollut kuntosalilla, mutta nyt treenini ovat olleet satunnaista kuntosaleilua, uimista ja juoksemista. Mitään rankkoja treenejä en ole tehnyt eikä ole oikein mitään rutiiniakaan.

Ehkä pitäisi ottaa säännöllinen treenaus taas tavaksi. Olen nimittäin paljon hauskempi ihminen, kun olen päässyt liikkumaan. Pitää myöntää, että toki reisien kiinteytyminen ja mahan litistyminen ovat ihan mukavia oheisilmiöitä.

Vartalostani kyllä näkyy, että ruumiilliset huvit ovat jääneet. Ei se enää synnytyksen syy ole, vaan muuttuneessa elämäntilanteessa pitäisi raivata tilaa omille harrastuksille.

Toisaalta tässä vaiheessa ehkä pitääkin vielä olla rennohkosti. Huomasin, että vatsalihakseni palautuivat vasta joskus Anselmiinan ollessa viisi kuukautta. En ole vieläkään uskaltanut treenata suoria vatsalihaksia, mutta syviä olen yrittänyt herätellä.


Fitnesskissalta en näyttänyt ennen raskautta, enkä muuttunut sellaiseksi synnyttämällä. Olen ihan tyytyväinen itseeni, kuten olin ennen raskauttakin. Aina voisi jostain nipistää ja johonkin lisätä, mutta tässä vartalossa minut laitettiin elämään. Elämä muokkaa sitä. Siihen jää jälkiä kaikenlaisesta, muustakin kuin raskaudesta. Elämä näkyy ja saa näkyä.

4 kommenttia:

  1. Ihana että olet palautunut nopeasti! :) mun kropassa ei kyllä ole oikein mitään jäljellä ajasta ennen raskautta :D mahan iho roikkuu ja kroppa otsasta varpaisiin täynnä arpia. Sektiohaava kaiken huippuna. Jalat sekä lantio jäivät leveämmiksi. Painoakin on enemmän mutta se johtuu kyllä ihan vaan siitä etten ole jaksanut syödä hyvin ja liikkua ;) mutta totta, miksi mun kropan pitäisikään näyttää samalta kuin ennen raskautta. Onhan se kantanut tähän maailmaan kaksi ihanaa lasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta sulla olikin tuplasti kannettavaa eli tuplasti palauduttavaa :) Toki se näkyy ja tuntuu ja niin saakin olla!

      Poista
  2. Ihana Marjo<3 hyvää pohdintaa!! Paljon samoja aatoksia täälläkin. Ennen olin niin itsekriittinen että vaihteeksi onkin aivan ihanaa kun on tyytyväinen itseensä ja vartaloonsa. Äitiys on selkeästi kasvattanut ajatusmaailmaani mukavasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että äitiys on auttanut asettamaan jotain juttuja oikeisiin mittasuhteisiin. Toisaalta sitten saatan olla vauvajutuissa välillä jopa hieman hysteerinen. Anselmiinalla oli tällä viikolla yhtenä päivänä joku nuhantapainen ja voi sitä googletusta ja miettimistä... :D

      Poista