tiistai 29. heinäkuuta 2014

Byää, mikä itkutoleranssi



Vauvan itku saattaa olla kestämätöntä. Sen olen tajunnut nyt, kun olen ollut melkein puoli vuotta äiti.

Ennen Anselmiinaa vauvan itku oli minulle jokseenkin samantekevää. Eihän parkumista mielellään kuunnellut, mutta ei se erityisemmin riipinyt. Ehkä se vähän vaan ärsytti.

Oman lapsen itkun kuunteleminen tekee minusta kärsimättömän leijonaemon. En osaa ajatella kuin nyt se itkee nyt se itkee nyt se itkee apua apua en kestä. Itku kuristaa minunkin kurkkuani ja tuntuu painona sydänalassa.

Jostain syystä toisten kommentit Anselmiinan itkusta saavat minut kiehahtamaan. Kylläpä Anselmiina nyt itkee, totesi joku joskus. Voi luoja, miten se ärsytti. Ai itkee vai? Oi miten osuva huomio!

Kaikkein pahinta vauvan itku on silloin, kun ei osaa tai voi auttaa. Siksi muistelen kauhulla moninaisia kertoja, kun vaunuissaan uinuva Anselmiina on herännyt ja tahtonut kärryistään pois hetinythetiheti. Minä tietenkin kannan silloin kahta kauppakassia ja yritän lykkiä vaunuja toisella kädellä.


Joskus Anselmiina on puhjennut parkuun, kun olen yrittänyt maksaa kaupan kassalla. Ihmettelen, että olen saanut ostokset maksettua ja pakattua. Sopii kummastella myös sitä, etten ole hukannut niin luotto- kuin bonuskorttianikaan. En voi keskittyä mihinkään enkä osaa ajatella muuta kuin lapseni hätää.


Itkuiseksi yksilöksi Anselmiinaa ei voi kuvailla edes pahalla tahdolla. Hän on elämänsä aikana itkenyt tauotta parina iltana, jotka ovat yllättäen rokotusten jälkeen. Usein itku helpottaa, kun hän pääsee syliin, saa maitoa tai saa tehtyä läjän vaippaansa. Parun syyt eivät tavallisesti ole mysteerejä.

Olisin todella huono koliikkivauvan vanhempi. Voisin taivastella, kuinka he jaksavat  ja kestävät - ei kai heillä ole vaihtoehtoja.

Alhainen itkutoleranssini hävettää ja inhottaa minua. Ei vauva kiusallaan huuda. Ei hänellä ole muuta kommunikointikeinoa. Ei osaa kertoa, että litimärkä vaippa aiheuttaa kehnon olon.

Jos vauvalla on vaikeaa, on äidilläkin. Se taitaa olla luonnon keino turvata jälkeläisen henkiinjääminen.

9 kommenttia:

  1. Vauvan itku on kummallinen asia.Muiden vauvojen itku on samantekevää joskus jopa ärsyttävää mutta kun oma nyytti itkee se riipii sydäntä -eritoten se koliikki-itku kun siihen ei auta mikään. Kohta kolme kuukautta olen sydän syrjällään kanniskellut ja lohdutellut pikku miestä ja tänään juuri ajattelin että apua tätä tämä on loppuelämän. Joka kerta kun tämä pieni mies itkee vaikka hän olisi jo iso mies tuntuu varmaan siltä että joku tuikkaa veitsen rintaan. Onneksi ne itkut harvenee, ei äidin sydän tätä muuten kestäisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti pikkuisen itkeskely alkaa helpottaa! Tai siis toki se helpottaa ajallaan, mutta toivottavasti hyvin pian itkeskely vähenee. Hyvin sanottu tuo loppu :)

      Poista
  2. Voin samaistua aika hyvin kirjoitukseesi.
    Niin, olen ajatellut sen nykyään niin, että se on vaan luonnollista, että äiti reagoi oman lapseen itkuun niin voimakkaasti. Itku on asia, joka pitää vaan saada loppumaan mahdollisimman pian ja itse jos on tunnekuohun vallassa ja koittaa saada vauvan/lapsen rauhoittumaan, niin asiaa ei auta, että joku muu tulee siihen säätämään tai heittelemään kommentteja :D Halusin vaan sanoa, ettet ole yksin :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, etten ole yksin! On ollut jotenkin yllätys, miten voimakkaasti oman lapsen itkuun reagoi. Yleensä en ole sen suuremmin häiriintynyt itkevistä vauvoista. Tosiaan ei kommentit auta, vaikka ne varmaan yleensä onkin sanottu ihan hyvällä :D

      Poista
  3. Sama homma täällä.. Tyttö itkee todella harvoin mutta auta armias sitten kun se alkaa itkeä. Tuntuu että menee samantien kyky tehdä yhtään mitään. Yleensä meidänkin neiti rauhoittuu heti kun pääsee syliin tai rinnalle mutta muutamia kertoja yliväsymyksen takia itku ei olekaan rauhoittunut. Oon mennyt välittömästi pitkin seiniä, apua miksi se itkee, rauhoitu pieni apua ei se rauhoitu en kestä. Onneksi mun mies on paljon kärsivällisempi ja ottaa näissä tapauksissa aina hyssyttelyvuoron :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin iltakitinöiden aikaan huudan usein miehelle "apuapua se ei rauhoitu apuaapua tee jotain". Yleensä se auttaa :D

      Poista
  4. Jep sama täällä, meidänkin neiti itkee kovin harvoin mutta sitten kun itkee tulee juuri tuommonen kurkkua kuristava olo. Olimme miehen siskontytön ristiäisissä heidän kotonaan kun meidän neiti oli parin kk ikäinen ja tyttö alkoi siellä itkeä melkein heti kun pääsimme ovesta sisään ja itki lähes koko ajan. Minulta meni koko toimitus ohi ja puhkesin lopulta itsekin itkuun kun en vaan saanut tyttöä rauhoittumaan. Siinä me sitten nyyhkittiin yhdessä. Kun astuimme ovesta ulos, parku lakkasi heti.

    Kaikki sukulaiset kävivät lääppimässä meitä ja kertomassa mitä minun kuuluu tehdä ja riepoivat tyttöä sylistäni "anna mä rauhotan sen" ai että mun piti sitten purra hammasta etten alkanut huutaa hävyttömyyksiä heille. Arvaat varmaan että jokaisen riepottelijan jälkeen lapsi huusi entistä enemmän?

    Tosin siinä vaiheessa kun itse aloin itkeä ja olin ihan hermoraunio, tuli kälyni pelastamaan minut. Siinä kahden pienen lapsen äiti, ymmärsi minua varmasti paremmin kun yksikään muista sukulaisista. Ai että tuo tilanne saa vieläkin ihan karvat pystyyn. Se on ehdottomasti nuoren äitiystaipaleeni vaikeimpia päiviä.

    Huh, tulipa vuodatus. Onneksi tuo on vain yksittäinen tapaus, normaalisti tyttö rauhoittuu kyllä syliin. Mutta vielä tänäkin päivänä ihmettelen, mistä tuon päivän itkut johtuivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aargh, tuo kuulostaa ihan kauhealta! Siihen ei todellakaan kaipaa ketään lääppiviä sukulaisia, vaikka he ihan hyvää kai tarkoittaisivatkin. Ihan kauheaa on myös se, kun lopulta molemmat vaan itkee. Tuntuu, että silloin vauvakin vaistoaa, ettei ole turvallista - ja itkee vähän lisää...

      Joko teillä muuten vierastetaan? Anselmiinalla se on alkanut. Pahimmat itkut tulee vanhoille naisille :D:D

      Poista
    2. Kyllä meillä vierastetaan, vaihtelevasti. En vielä ole hoksannut mistä johtuu, väsyneisyydestä vai mistä, sen verran uusi juttu vielä. Välillä vierastaa esim.mummuja ja toisinaan taas ei.

      Niin ja tosiaan varmasti vauvat itkee enemmän jos äitikin itkee, vaistoavat sen äidin olon. Mutta koita nyt estää itseäsi sitten itkemästä :D onneksi tuo kokemukseni on ainutkertainen, harmittavasti vaan jäänyt mieleen:(

      Poista