keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kestomorkkiksesta -innostukseen

Podin kestovaippamorkkista maaliskuussa. Nyt kolmen kuukauden päästä morkkis on hieman helpottanut. En kantele mukanani kakkavaippasäkkejä, mutta meillä käytetään kestovaippoja osittain. Nyt voin varmaan sanoa niin, sillä vaippapyykkiä pitää pestä ainakin pari kertaa viikossa, yleensä joka toinen päivä.

Aluksi vaipat tuntuivat monimutkaisilta. Pitääkö lisätä imua? Laittaa kuori? Mikä edes on kuori? Entä kuivaliina? Häh?

Nyt vaippojen käyttö alkaa sujua. Vahinkoja sattuu ani harvoin. Pestävien vaippojen käytössä on silti edelleen pohdiskeltavaa ja kokeiltavaa.

Lintuset-kuosi jonkun tuntemattoman ompelijan askaroimassa kestovaipassa
Likaisten vaippojen säilytys on tämän hetken pohdinnan aihe. Imeväisen jätökset eivät ihan hirveästi lemua, mutta ei käytetyistä vaipoista mikään sulotuoksu leijaile.

Vaipat voi toki huuhdella ennen pesua, mutta ne pitäisi kuivattaa jossakin. Meillä on rajallinen määrä kuivaustilaa. Olen sitten huuhdellut saastaisimmat yksilöt, ja laittanut muut kannelliseen ämpäriin pesua odottamaan.

Pelottaa, että hajuaistini on tottunut kylpyhuoneemme kalmanhajuun. Haiseeko täällä siltä, että meillä kestovaippaillaan, olen kysellyt kaikilta vierailijoilta. Ai käytätte niitä, kaikki ovat vastanneet.

Nyt pulmia on tullut myös fleece-pintaisten vaippojen tukkeutumisesta. Kunnon väkivaltaisella Fairy-käsittelyllä sain vaipat auki, mutta pelko ja ärsytys jäivät. Nyt testaan aina pesun jälkeen, että vesi imeytyy vaippaan. Kun pissa ei imeydy vaipan imukerroksiin, ei kenelläkään ole kivaa.

Libero
Jokainen käytetty kestovaippa on yksi kertakäyttövaippa vähemmän, joten saatan pelastaa edes pienen pienen osan maailmaa. Tietenkään kestovaipat eivät ole automaattisesti mikään ekoteko. Niidenkin valmistus syö luontoa, ja pesuun kuluu energiaa. Ne voi kuitenkin kierrättää monella lapsella. Kestovaipat ehtivät kokea kaikenlaista ennen kuin ne päätyvät kaatopaikalle.

Oman talouden pelastamisesta en sen sijaan ole varma. En ole laskenut, paljon kestovaippoihin on mennyt rahaa.

Kaikki vaipat olen ostanut kirpputoreilta tai Huuto.netistä vähän käytettynä tai uutena. Anoppi on neulonut villavaippahousuja, ja sain entiseltä työkaverilta muutamia harsoja ja kuoria.

Ennen suosimani Huuto.netin ohelle olen alkanut ostella vaippoja Facebookin Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon, (O)sta - (M)yy - (V)aihda -ryhmästä. Hinnat tuntuvat siellä olevan huokeammat kuin huutokauppasivustolla, jossa joku oli laittanut äitiyspakkauksessa olleen Myllymuksujen AIO-vaipan lähtöhinnaksi 22 euroa. En maksaisi, vaikka hyvä vaippa onkin.

Alan jo ymmärtää, millaisia vaippoja kaappiin kannattaa haalia. Raskausaikana vaan heitin kirpparilla kestovaipan koriin sen kummemmin miettimättä. Nyt tarkistan ainakin reisien kuminauhat. Niiden pitää joustaa, ettei mitään valahda lahkeesta.

Jälkiviisaana tajuan, että olen ollut vastasyntyneen vaipatuksesta ihan ulalla. Totta kai minun olisi pitänyt käyttää harson ja villahousujen yhdistelmää. Sen sijaan yritin ähertää jotain S-kokoisia taskuvaippoja. Taskuvaipat ovat nousseet suosikikseni, mutta niiden käyttö alkoi sujua vasta joskus ennen kolmea kuukautta. Silloin vauvan reisissä alkoi olla sen verran massaa, että ohivuodoilta vältyttiin.

Sulassa sovussa
Alussa sanoin meidän kestoilevan osittain. Öisin vauva uinuu kertakäyttövaipassa. Vanhempien unien takia olemme suosineet roskiin heitettävää versiota. Ehkä yökestoilua voisi kokeilla. 

Myös kotoa poistuttaessa olemme pukeneet kertakäyttövaipan, ja on siihen turvauduttu joskus kotonakin keskellä päivää. Onneksi aina ei tarvitse olla joko-tai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti