tiistai 3. kesäkuuta 2014

Hyvät sokerit

Olen varmaan aina ollut helposti sokerihumaltuva. Havahduin tähän piirteeseen lukiossa. Kouluruokalan jälkiruokana tarjoillusta makeasta omenapaistoksesta tuli huono olo. Väsytti, pyörrytti ja teki mieli jotain suolaista. Keskittyminen oli vaikeaa, ja vähän kiukuttikin.

Varsinainen sokeri on kaikkein pahinta, mutta mikä tahansa nopeita hiilareita sisältävä aiheuttaa huonon olon. Pasta patongilla ja viinilasillisella on herkkua, mutta sellaisen aterian jälkeen menen kaikkein mieluiten päiväunille.

Raskauden sokerirasituskokeessa minulla oli yksi arvo koholla, mikä ei yllättänyt. Yksikin liian korkea arvo kokeessa tarkoittaa raskausdiabetesdiagnoosia. Sain neuvolasta verensokerin mittausvälineet, käskyn seurata sokereitani ja ruokavalio-ohjeet.

Sain mittaamalla pääasiassa vain hyviä arvoja. Muutaman kerran hiilaripitoisen aamiaisen jälkeen sokeri oli lähellä raja-arvoa. Irtokarkeilla mässäilyn jälkeen sain arvoksi 7, kun lukeman pitäisi olla alle 7,8.

Radin toteamisen jälkeen en muuttanut ruokavaliotani olennaisesti. Vaaleat viljat ja sokeriset herkut jätin pääasiassa pois.



Ruokailun rytmittäminen oli kaikkein suurin muutos. Ennen saatoin syödä aamupalan, runsaan lounaan, jotain välipalaa illalla - ja siinäpä se. Saamieni ruokavalio-ohjeiden mukaisesti nautin aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Tuntui, että koko ajan olisi ruoka-aika.

Runsaalta tuntuvasta syömisestä huolimatta painoni ei noussut rasituksen jälkeen kuin kilon. Siihen saattoi olla syynä myös se, että alku- ja keskiraskauden väsymyksen ja pahoinvoinnin kaikottua jaksoin liikkua. En vähättelisi säännöllisen syömisenkään vaikutusta jaksamiseen.

Monelle raskausdiabetes tuntuu olevan järkytys. Minusta taas oli vaan hyvä tietää, ettei kehoni tuota tarpeeksi insuliinia.

Luonnostelin tämän tekstin ennen synnytystä. Tarkoitus oli julkaista tämä loppuraskaudessa, mutta sitten loiskahti saavillinen lapsivettä. Siihen päättyi se raskaus ja sokerien mittailu.

Vauva oli syntyessään ihan keskikokoinen, joten sokeribabyä en ollut kasvattanut. Hänen verensokeriaan seurattiin sairaalassa ollessamme sekä ennenaikaisuuden että radini takia. Lukemat olivat muutamaa alhaista arvoa lukuunottamatta hyvät, joten sokerieni heilahtelu ei onneksi ollut aiheuttanut vauvalle haittaa.

Verensokerimittarin sai neuvolasta omaksi. Synnytyksen jälkeen olen joskus mittaillut huvikseni, ja arvot ovat olleet erinomaiset. Ne ovat saattaneet olla hieman alemmat kuin raskausaikana. En ole piikättänyt sormenpäitäni niin usein, että voisin sanoa arvojen varsinaisesti laskeneen.

Olen edelleen tarkkaillut ahmaisemieni hiilihydraattien määrää ja pyrkinyt syömään säännöllisesti. Elämä on todella paljon helpompaa, kun verensokeri ei poukkoile.

Kun sokerit ovat kunnossa, ei kulje kuin sumussa. Ei väsytä tai ole keskittymisvaikeuksia. Ne toki kuuluvat elämään, mutta minulla on ainakin joskus ollut oudon pökkelö olo ihan verensokerin heilahtelun takia.

Mikä parasta, huolehtimalla verensokeristaan pienentää riskiään sairastua kakkostyypin diabetekseen. Sukurasite ja raskausdiabetes ovat sysänneet minut riskiryhmään. Sen takia haluan huolehtia itsestäni.

2 kommenttia:

  1. Voi kauhea! Tuo kuvaus sopii niin hyvin itseeni. Hiilaripioisen aterian jälkeen tokkurainen ja erittäin epämukava olo. En ole raskaana, mutta toiveissa se olisi :) Ei ainakaan normaaliverikokeissa ole huomattu mitään diabetekseen viittaavaa, mutta toivottavasti nyt ei raskausdiabetes yllätä. Pelkään piikkejä yli kaiken, joten itseni piikittäminen ei tulisi kuuloonkaan :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat nauttia raskaudesta ilman diabetesta :) Minäkin pelkään piikkejä, mutta pistämiseen tottuu kyllä. Lisäksi minulla ainakaan ei tarvinnut joka päivä mittailla eli pistellä, ja sormesta nipsaisu on inhimillisempää kuin kyynärtaipeesta veren imeminen.

      Jos olen vielä joskus uudelleen raskaana, alan varmaan heti alusta noudattaa raskausdiabeteksen suositusruokavaliota (esim. http://www.vantaa.fi/fi/sosiaali-_ja_terveyspalvelut/lasten_nuorten_ja_perheiden_palvelut/aitiys-_ja_lastenneuvolat/lapsiperheiden_nettineuvola/lasta_odottava_perhe/raskaus/raskauden_ajan_ongelmia/prime101_fi.aspx, oho, sori pitkästä linkistä...). Jospa sillä välttäisi koko taudin, vaikka ei sitä täysin elämäntavoilla voi poissulkea. Ja toivottavasti pian tärppää! :)

      Poista