sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Mrs. Who

 Hääsesonki alkaa kuumentua. Mekin menimme naimisiin liki kolme kuukautta sitten, joskin ilman varsinaisia häitä. Päätöksemme jättää juhlinnat väliin oli ehdottomasti hyvä, ja tekisin kaiken uudestaan samoin. Olen silti hieman sitä mieltä, että ihmiset taitavat sittenkin tarvita siirtymäriittejä.

Muutin rouvaksi tullessani sukunimeni. Sitä ei huomaa muualta kuin ovestamme ja muutamista etukorteistani, sillä saatan edelleen esitellä itseni tyttönimelläni. Se tulee luonnostaan, mikä ei varmaan ole ihme. Elinhän vanhalla sukunimelläni yli neljännesvuosisadan. Sen nimen opin kirjoittamaan ontuvin harakanvarpain ja sillä opin vastaamaan puhelimeen.

Uusi nimeni on koko perheemme yhteinen, mikä tuntuu helpolta ja hyvältä. Kun varaan lapsellemme jotain, muistan usein esitellä itseni oikein. Sen huomaaminen oli hassua. Liitän nimen perheeseen, mutta en liitä sitä välttämättä itseeni.

Rouva... kuka?
Nimidementiaa helpottaa tietysti se, että äitiyslomailen kotona. Työssäni nimeni oli jatkuvasti esillä. Sen takia tahdoin venyttää naimisiinmenoa äitiysloman alkuun asti, mutta se on jo toinen tarina.

Välillä mietin, olisivatko kunnon häät tehneet nimen omaksumisesta helpompaa. Kokisinko nykyistä konkreettisemmin siirtyneeni toisennimiseksi?

En toki välttämättä kokisi. Kun on ollut monta vuosikymmentä joku, kestää tottua johonkin toiseen.

Minä olen edelleen minä, uudella sukunimellä vaan. Pitäisi siis mennä passikuvaan, jotta saisi viralliset kortit uudella nimellä. Helpottaisi muun muassa äänestämistä...

5 kommenttia:

  1. Mulla kesti reilusti yli vuosi tottua uuteen sukunimeen, vaikka olinkin töissä koko sen ajan. Facebook auttoi uuden nimen omaksumista jonkin verran, kun se oli siinä koko ajan näkyvillä, mutta ääneen sanottuna nimi kuulosti silti melko hassulta. Nyt kun on kulunut melkein kaksi vuotta niin olen jo *ihan tottunut*, muttei se ihan automaattisesti edelleenkään aina tule. Oma tyttönimikin tosin kuulostaa jo ääneen sanottuna vähän hassulta, että jonkinlaisessa välivaiheessa ollaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli siinä voi todellakin kestää. Olen vielä siinä vaiheessa, että uusi nimi kuulostaa niiii-iiin kummalta! En ole edes kaikkialle someen päivittänyt nimeä...

      Poista
  2. Voi kääk, mulla tämä myös kohta edessä, voin sitten kertoa omia kokemuksia ;) Minä kyllä jo odotan innolla, että pääsen uusimaan henkilökortit ja kaikki uudelle nimelle, heh! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja isoin juttu lienee juuri tuo, että koko perheellä on sitten sama nimi. Ihanaa!

      Poista
    2. Awwww :) Mulla on ajokortissa tosi hieno kuva, joten harmittaa uusia se. Niin ajattelin, että saan pitää 17-vuotiaana otetun kuvan vuoteen 2058 asti, jolloin kortti vanhenee :D

      En ollut alunperin pitänyt koko perheen samaa nimeä kovin suurena juttuna. Nyt on kuitenkin ollut tosi kiva, että ollaan "perhe X" ja meistä voi puhua yhdellä nimellä :)

      Poista