tiistai 8. huhtikuuta 2014

Vauvakerholaiset

Koti on ollut pääasiallinen olinpaikkani viimeiset kaksi kuukautta. Liki viikon tosin olen viettänyt Kätilöopiston sairaalassa. Kaksi kuukautta kotona ei ole huiman pitkä aika, mutta minä olen alkanut jo tuntea mökkihöperöityväni.

Siispä suuntasin viikko sitten vauvakerhoon. Mökkihöperöitymiseni huomasin siitä, että emmin ennen lähtöä viittiskö sitä... oisko siellä kivaa... äh, oon nukkunukin vähän huonosti -perusteluilla. Matkakin tuntui rasittavalta: pitäisi joko mennä ensimmäistä kertaa junalla tai bussilla vaunujen kanssa tai kävellä reilu puoli tuntia.

Voitin jahkailuni ja lähdin matkaan vauva vaunuissa. Hurautimme kerhopaikkaan nopeasti lähijunalla. Asemien hissit olivat järkyttävän haisevia, mutta muuten junailu vaunujen kanssa oli yksinkertaista. Menee vaan ovista sisään ja ulos. Joku juoppo, ehkä siellä hississä viihtyvä, avasi meille kohteliaasti oven asemalla.

Vauvakerho kuulostaa tilaisuudelta, jota varmaan moni kammoaa. Äidin stereotypia saattaa edelleen olla pullea maripaitainen itsensä kadottanut suvaitsematon mamma. Oma seurantarpeeni alkoi olla sillä tasolla, etten jaksanut kammota ajatusta kerholaisista.

Mitään jännitettävää ei olisi ollut. Kerho on pääasiassa vapaata seurustelua. Istutaan patjoilla; vauvat mönkivät; juodaan kahvia. Välillä saatetaan ruokkia imeväisiä tai vaihtaa vaippoja.

Lieneekö edes tarpeen mainita, että äidit olivat erilaisia. Toiset vaikuttivat vanhemmilta ja toiset hieman nuoremmilta. Toiset puhuivat paljon ja toiset istuivat hiljaa. Kukaan ei ollut tuomitseva tai kapeakatseinen.

Oli ihanaa päästä puhumaan samassa tilanteessa olevien kanssa. Liki kaksikuukautisemme oli joukon nuorin, mutta ei hävinnyt iässä kuin viikon seuraavaksi nuorimmalle. Kaikkein vanhimmat vauvat lähestyivät vuoden merkkipaalua.

Aion mennä uudestaankin. Kotiin vaunuja auringonpaisteessa työnnellessä mieli oli iloinen. Kävelymatka ei tuntunut pitkältä, ja vauva nukkui vaunuissaan. Vertaistuki on ihanaa!

4 kommenttia:

  1. Vertaistuki tosiaan on uskomattoman hieno juttu :) Meillä on onnenpäivät kun naapuritalossa asuu 7vk vanhempi poikavauva ja miehen siskolle syntyi maanantaina tyttö. On vaaveja lähipiirissä. Tuon naapurin kanssa ollaankin nyt parin viime viikon ajan nähty kerta viikkoon vauvojen kanssa, vaunuillen tai kyläillen. Kivaa!

    Harmi että kaikki varsinaiset vauvaharrastukset täällä on vasta 3kk vauvoista ylöspäin, eli kauan saadaan vielä odottaa että päästäisiin ja sitten kesällä kun tuo merkkipaalu on ohitettu niin ei taida kovin montaa paikkaa olla avoinna, kun kaikki ryhmät tuntuu alkavan joko syksyllä tai tammikuussa. Höh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, että teillä on vauvoja noin lähellä! :) Monessa vauvaharrastuksessa on tosiaan tuo 3 kk ikäraja, mälsää. Ok, no tietysti se merkkipaalu tulee meillä jo kuukauden päästä, mutta eipä taida toukokuussa juuri ryhmiä alkaa! No, syksyllä sitten...

      Poista
  2. Kiva kuulla positiivisia kokemuksia kerhoista. Mun poika nyt 1,4kk ja olen nyt vasta ajatellut niihin lähteä. Lähinnä pojan takia, että pääsee muiden kans leikkimään:) Mua jännittää mennä sinne, sillä en koe olevani sellainen mamma-mamma tiedätkös sellainen pullantuoksuinen kotiäitsy, vaan aika rennolla asenteella poikaani kasvatan enkä ole itse lainkaan sellainen muita sormilla osoittava. Lähinnä pelottaa, että ne muut osoittaa mua sormella :D Heh, melkoisia ajatuksia, mutta jospa nämä sais positiivisella asenteella koottua ja rohkenen sinne mennä:) Ihana, aito blogi sinulla. Sait uuden lukijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti mukaan vaan! Hehe, en tiedä, tunnistaakohan kukaan tuosta äitien stereotypiasta itseään - tai no, joku varmaan :) Ja jos ne toiset onkin tyhmiä, niin ainahan sieltä pääsee pois! Tervetuloa :)

      Poista