tiistai 29. huhtikuuta 2014

Kun se on oma

Voi apua, miten vastuullista ja väsyttävää, ajattelin jokunen vuosi sitten, kun hoidin yksivuotiasta. Kaverini oli saanut rekrytoitua minut eräälle kurssille lastenvahdiksi. Olin saanut oman vahdittavan, juuri vuoden täyttäneen tytön. Lastenhoitohistoriani on vuosien mittainen, mutta niin pieni ei koskaan aiemmin ollut kuulunut vastuulleni.

Mietin, miten aikaansa ja rahojaan olisi valmis uhraamaan jollekulle. Helposti, huomaan nyt.

Vauvaan käytetyn rahan laskemisen lopetin tuhannen euron kohdalla. Olisi niillä rahoilla voinut tehdä muutakin, mutta hyvään ne menivät. Ei ole ollut kaikkein halvin beibi, mutta ei se haittaa.

Kotona äitiyslomailu ei suoranaisesti edistä uraani. Ei se haittaa. Olisin taatusti paremmassa fyysisessä kunnossa ilman raskautta ja synnytystä.  Entäs sitten. Ei haittaa.

En ole nukkunut kokonaista yötä liki kolmeen kuukauteen, mutta ei haittaa. Viiden tunnin yhtäjaksoinen unipätkä on minulle nyt riittävä, ja pahimmillaan kaksi tuntia on ihan hyvä.

Vauvan hoito vie paljon aikaa, mutta ei sekään haittaa. Vaipanvaihto ei ole vain kuivan rätin pukemista. Se on ihanaa varhaista vuorovaikutusta.

Olen tainnut saada aavistuksia siitä, mitä äidinrakkaus on. Rakkaus ei vyörynyt päälleni synnytyssalissa, mutta se on pikkuhiljaa voimistunut.

Äitiys ei ole tehnyt minusta täydellisen epäitsekästä tai uhrautuvaa. On silti ollut mielenkiintoista ja helpottavaakin huomata, miten paljon oman navan tuijottelu on vähentynyt.

Kun se on oma.

12 kommenttia:

  1. haastan sinut blogissani http://yourwaytomylife.blogspot.fi/2014/04/haaste.html :-)

    VastaaPoista
  2. Kyllä äitiys aina himppusen muuttaa ihmistä tavalla tai toisella ja asiat laittaa ehkä eri mittasuhteisiin. Ihanat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan tunnen olevani ihan sama tyyppi kuin aiemminkin, mutta toki äitiys on tuonut entisen minän päälle kerroksen kaikkea uutta ja ennen kaikkea antanut ehkä vähän perspektiiviä.

      Poista
  3. Niin ihanaa kuulla tällainenkin näkemys pikkuvauva-ajasta! Liian usein kuulee niitä tarinoita kun vanhemmat valittavat väsymystään, juurikasvuaan tai oman ajan puutetta. Ei osata arvostaa sitä pienen pientä kääröä, joka kasvaa vauhdilla. Elä vain hetkessä ja nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just toi! On toki hyvä, että vauva-ajan vaikeuksista saa nykyisin puhua. Minusta vaan tuntuu, että ihan liian vähän puhutaan siitä, että kaikki voi mennä hyvin. Toki kaikilla on huonoja päiviä, mutta ehdottomasti enimmäkseen on ollut niitä hyviä :)

      Poista
  4. Asenteesi kuulostaa hyvältä! :) Ja nätti kuva :)

    VastaaPoista