lauantai 26. huhtikuuta 2014

Koskas niitä lapsia tulee

Milloin teille tulee toinen, on minulta tiedusteltu jo useamman kerran. Öö, jaa, joskus joo, kai, olen vastannut.

Esikoisemme on vasta hieman yli kaksi kuukautta, joten en osaa sanoa mitään muuta. Raskaus, synnytys ja vauva-arki ovat tähän asti kohdelleet meitä oikein lempeästi. Ennen vauvan syntymää nuo kaikki olivat täysin tuntemattomia, ja ihmislapsen varttumisessa on edelleen mysteerejä. Mistä minä voin tietää, milloin haluan kokea tämän taas?

Minä haluan olla ainoa vauva!
Ennen tytön syntymää en juuri joutunut kuuntelemaan utelua perheenlisäyksestä. Joskus joku ehkä vähän vitsaili jotain tyyliin, että nythän te voisitte perustaa perheen, kun muutitte isompaan asuntoon, hehe heh.

Totta puhuen en tiedä, oliko se vitsailua. En kokenut, että kukaan painostaisi lastenhankintaan.

Anoppi aina jaksoi kertoa, miten kivaa olisi, jos joku saisi vauvan. En ottanut sitäkään painostamisena. Lähinnä olin huvittunut hänen halustaan päästä mummiksi. Pidin sitä söpönä.

Sen sijaan joku olisi varmaan loukkaantunut verisesti. Minusta on outoa, miten moni tyttömme mahdollisen sisaruksen kyselijöistä on kertonut suuttuneensa, jos heidän lastentekosuunnittelmistaan on kyselty.

Nähtävästi kun yksi rääpäle on pullautettu ulos, on ihan okei alkaa kysellä seuraavasta. Viis siitä, että esikoisen teosta kyseleminen olisi ilkeää utelua ja painostamista.

Minulla ei ole ongelmaa kertoa lapsisuunnitelmistanne. Haluaisimme, luullaksemme, tytölle sisaruksen. Ei sitä varmaan heti perään tarvitse pykäistä.

Synnytystä seuranneina viikkoina kärsin melkein vauvakuumeesta. Neuvolassa lähestulkoon lässytin vauvamahoille, ja muistelin jo kaiholla tyttöämme vastasyntyneenä. Onneksi mielenhäiriö meni ohi. Ainakin hetken tahdon nauttia yhden lapsen kasvamisesta, mutta saatan toki muuttaa mieltäni.

Kyselettekö te toisten lapsisuunnitelmista? Minusta koskas teille tulee vauva -kysymykset ovat turhan intiimejä. Lisääntymiseen liittyy liikaa suuria tunteita, toiveita ja onnea, mutta myös pelkoja ja pettymyksiä.

Jokainen kertoo, mitä haluaa. Ei minun tarvitse tietää, suunnittelevatko kaverini perheenlisäystä. Jos he eivät halua kertoa aikeistaan minulle, heillä lienee ihan hyvä syy.

P.S. Bongasin mielenkiintoisen artikkelin aiheesta. Vauvat eivät toivo sisaruksia. ;)

10 kommenttia:

  1. Ihan pakko kommentoida, koska tämä aihe herättää mussa aina agressioita. Anteensi jo etukäteen purkaukseni 😄Itselleni ei tulisi mieleenkään kysellä toisten lastenhankkimisesta eikä asia sen puoleen mua kiinnostakaan. Olen kuitenkin joutunut jo vuosia vastaamaan itse koskas teille tulee lapsia-uteluihin tai ihan suoriin miksi teillä.ei ole lapsia-kysymyksiin. Ja näitä kyselyitä tulee muualtakin kuin lähipiiristä mm. töissä lähes tuntemattomatkin katsoo asiakseen kommentoida lapsettomuutta. Olen ottanut tylyn kannan ja vastannut jo vuosia uteluihin miksi kysyt/ei taida olla sun asia tai sitten vastakysymyksellä: Miksi sulla on lapsia? 😨Se on asia jota ei koskaan kyseenalaisteta... Tämän seurauksena ihmiset on vetäneet johtopäätöksen a) vihaan lapsia tai b)en pysty saamaan lapsia.
    Tosiasiassa rakastan lapsia ja minulle on aina ollut selvää, että niitä hankitaan.Nyt kun odotan viimeisilläni esikoista lapsiutelijat kommentoivat raskauttani No vihdoin, kylläpä kesti ja oma kestosuosikkini "No sulla alkoikin olla viimeiset hetket". Olen siis 33-vuotias...
    Ihana blogi sulla muuten 👍Löysin tämän vasta ja ahmin heti alusta alkaen kaikki tekstit.
    Jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi luoja, mitä vatipäitä. Etenkin kommentti viimeisistä hetkistä on ihan käsittämätön. Miksiköhän jonkun on tuollaista pitänyt päästä laukomaan...

      Kiva kuulla, että nämä jorinat kiinnostavat ja tsemppiä viimeisiin odotuspäiviin! :)

      Poista
  2. En kysele lapsisuunnitelmista koskaan keneltäkään. Itse neljä vuotta kärsinyt lapsettomuudesta ja olen tämän aikana ymmärtänyt, ettei lapsia todellakaan tehdä, silloin kun niitä halutaan. Häpesin ennen lapsettomuuttamme paljon ja vaivaannuin kysymyksistä ja kommenteista mitä muut päästeli suustaan. Nykyään valaisen kysyjää sillä, että kysymys saattaa todellakin olla liian henkilökohtainen ja että kaikki ei voi edes lasta saada koskaan. Olen äitilleni sanonut, että lopettaa sukulaisemme tentaamisen aiheesta koska ei voi tietää vaikka hekin olisivat jo vuosia yrittäneet pikkuista onnistumatta siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, lapsen saamiseen liittyy niin suuria tunteita, että aiheesta pitäisi puhua vain hyvin varovasti. Taustalla kun voi olla vaikka mitä, silloinkin, vaikka olisi jo saanut lapsia.

      Poista
  3. No aika äkkiä on kyllä alettu kyseleen :D Ei meiltä vielä, onneksi. En ole tainnut kysellä koskaan muilta koska toinen... kerran tosin mainitsin typyn kummeille, että hyvinhän tossa menis toinenkin kun hääräsivät oman alle 1v tyttönsä ja meidän typyn kanssa ja olivat niin suloisia kaikki neljä yhdessä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks ehdin sentään synnyttää ennen kyselyjä :D

      Poista
  4. Ei tulisi mieleenkään kysellä keneltäkään lapsentekoasioista. On niin arka aihe ja henkilökohtainen, että sillä voi tahattomasti toista loukata pahastikin. Mielestäni myös vihjailut ja sitä kautta myös painostus lapsen tekemiseen (niitä kun ei edes tehdä vaan saadaan!) on täysin ala-arvoista toimintaa.. oli se sitten leikillään tai tosissaan sanottu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan henkilökohtainen aihe: pettymyksiä ja toiveita kun ei ihan ymmärrettävästi aina halua jakaa koko maailmalle.

      Poista
  5. Minäkään en ollut esikoista ehtinyt vielä synnyttää, kun kyseltiin jo, että koska aiotte tehdä toisen, Teki aina mieli sanoa, että jos nyt kuitenkin synnyttäisin tämän ekan näin aluksi :D

    VastaaPoista