maanantai 31. maaliskuuta 2014

Lääkäripelkoinen oli raskaana

"Minun pitää viimeistään nyt oppia luottamaan ammattilaisiin ja siihen, että ehkä luonto lopulta hoitaa kaiken kohdalleen. Jos ei hoida, se on terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä", kirjoitin viime syyskuussa merkinnässä Lääkäripelkoinen on raskaana. Silloin raskauteni toinen kolmannes oli alussa, ja olin juuri käynyt yhdistelmäseulan verikokeessa.

Nyt raskaus ja synnytys ovat ohi. Pelkäänkö lääkäreitä yhä?

Ajattelin, että synnytys tekisi minusta pelottoman. Pienet toimenpiteet eivät taatusti tuntuisi enää missään, kun olisi pusertanut itsestään ulos kiloja painavan mötikän.

En koe muuttuneeni erityisen rohkeaksi. Heti synnytyksen jälkeen vetäisin ilokaasuöverit ennen kohdun painelua. Sehän voisi vaikka sattua. Pelko tuntuu hölmöltä, koska olin juuri avautunut yhdeksään senttiin ilman lääkkeitä.

Moi, valutin juuri saavillisen lapsivettä
Kerroin pelkääväni verikokeita syyskuun lääkäripelkomerkinnässä. Ennenaikaisen lapsivedenlorauttelun takia jouduin ennen synnytystä ja sen aikanakin roikkumaan säännöllisesti antibioottitipassa. Lisäksi minusta otettiin verikokeita. Piti varmistaa, etten ollut saanut mitään infektioita.

Jatkuvaan pistämiseen turtui. Ei siitä toki nauttinut, mutta ei se kauhistuttanutkaan ainakaan niin paljon kuin ennen yhdistelmäseulaa. Tajusin, että ei minua kiusallaan pistellä.

Kerroin myös kammoavani sairaaloita. Vauvan syntymän takia majailin sairaalassa lähes viikon. Ensin olin yksin ennen synnytystä yhden yön ja sitten vielä yhden ylimääräisen yön vauvan bilirubiiniarvon takia. Varsinkin yö ennen synnytystä kauhistutti. Olin varma, etten saisi nukuttua ja olisin paniikkikohtauksen partaalla.

No, en saanut nukuttua, koska supisti. Kovin kauhuissani en muista olleeni.

Sairaalassaolosta harva tuskin nauttii. Kätilöopistolla on omanlaisensa, turvallinen tunnelma, mutta en olisi tahtonut olla siellä yhtään kauempaa kuin oli pakko. Synnytyssairaala lienee toki hieman erilainen kuin tavan lasareetti, jossa kuolema haisee nurkissa, ainakin mielikuvani mukaan.

Lääkäripelkoiseksi en ehkä enää tituleeraisi itseäni. Raskaus ja synnytys olivat loppujen lopuksi opettavaisia kokemuksia. Huomasin, ettei terveydenhuollon ammattilaisia tarvitse pelätä. He työskentelevät minun parhaakseni.

Jännitän taatusti seuraavaa verikoetta, ainakin juuri ennen kuin neula lävistää ihon. Paniikki ei kuitenkaan alkane monta iltaa etukäteen. Saatan edelleen kertoa hoitajalle, että minua vähän jännittää.

Ainakaan ennen seuraavaa synnytystä ei tarvitse kurvata pelkopolin kautta. Tällä kertaa en olisi edes ehtinyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti