tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kuukauden vanha vauva tai 40+0

Tänään, 11.3.2014 olisi jännittävä päivä. Tätä päivää aloin jännittää viime heinäkuussa, kun sain tietää lasketun aikani. Tiesin toki, että tämä olisi vain laskennallinen päivä, ja vauva voisi ilmaantua niin kolme viikkoa sitä ennen kuin kaksi viikkoa sen jälkeen.

Hän päätti syntyä sitten tasan kuukausi sitä ennen. Meillä on siis kuukauden vanha vauva. Olen kuukauden vanha äiti.



Kuukausi äitinä on ollut yllättävä. Se alkoi hieman yllättäen, ja on sujunut yllättävän hyvin. Kunnon pessimistinä olin jo varautunut vuorokausien valvontamaratoneihin, piinallisiin kipuihin ja itseni kadottamiseen.

Ensimmäiset kolme viikkoa ajattelimme, ettei vauvamme osaa edes huutaa. Viimeisen viikon aikana olemme huomanneet, että osaa hän, kovaa ja korkealta. Kolmas viikko maailmassa toi vauvaparalle mahavaivoja. Sen voi havaita kaikilla aisteilla.

Nyt olemme olleet jo muutaman viikon ilman lisämaitoja ja parin tunnin syöttövälejä. Lapsentahtinen imetys on suonut entistä paremmat yöunet. Viime yönä tyttö uinui jopa viisi tuntia yhteen pötköön. Piti tarkistaa, onko hän enää elossa.

Viimeisestä ilman herätystä uinutusta yöstä on yli kuukausi. Silmäpussit ja ajoittain sumuiset ajatukset kertovat, että yhtämittaista unta saa yleensä nauttia korkeintaan neljä tuntia. Koen silti olevani virkeämpi kuin etukäteen uskoin.



Imetyksen sitovuus on yllättänyt, vaikka tiesin vauvan taipumuksesta tiheään tissilläroikkumiseen. Jonain päivinä vauva syö, syö ja syö. Sitten on päiviä kuten tämä, jolloin olen huoletta voinut puuhastella omia juttujani vauvan nukkuessa.

Nyt vauva kasvaa pelkällä rintamaidolla. Viime viikon aikana painoa oli tullut viikossa 240 grammaa. Kolmen kilon raja meni siis rikki, joten saimme luvan aloittaa ulkoilun. Viime perjantaina teimme ensimmäisen vaunulenkkimme, ja sen jälkeen olemme joka päivä käyneet totuttautumassa ulkoilmaan.
Julkisille paikoille emme vielä influenssakauden jyllätessä uskalla viedä pientä rääpälettä.

Synnytys tuntuu kaukaiselta muistolta. Fyysisesti olen jotakuinkin ennallani ja onnekseni olen koko ajan voinut kävellä ja istua ilman kipuja.

Painoni oli palautunut raskautta edeltävään lukemaan alle viikko vauvan pullauttamisesta, mutta vartaloni muoto on erilainen kuin ennen. Aiemmin olin reitevä, mutta nyt keskivartaloni on huomattavasti suurempi kuin ennen.

Rankkoja treenejä en ole vielä uskaltanut harrastaa. Kevyet kävelylenkit aloitin heti sairaalasta kotiuduttuamme, mutta juoksu ja sali odottavat vielä. Ehkä laajennan harrastusrepertuaariani jälkitarkastuksen jälkeen. Se on kuukauden kuluttua.

Minä olen edelleen minä. Ainakin koen niin. Taatusti äitiys on muuttanut minua, mutta sitä en uskalla vielä pohtia kovin tarkasti. Elämä ja ajatukset pyörivät tällä hetkellä vauvassa. Se lienee luonnollista, kun on kuukausi sitten synnyttämänsä imeväisen äiti. Minulla on silti aikaa ja energiaa pohtia muutakin. Ehdin onneksi edelleen lukea Hesarin päivittäin.

Nyt pinnasängystä kuuluu vaativa itku, joten pitää mennä. Ihan kiva lasketun ajan päivä siis!

2 kommenttia: