maanantai 10. maaliskuuta 2014

Isi hoitaa

Synnytyssairaalassa miestä opastettiin kädestä pitäen vauvanhoitoon. "Isä voisi tulla katsomaan, miten silmät puhdistetaan", kätilö sanoi. Minun tehtäväkseni jäi imettää.

On toki hirveän hienoa, että isää opastettiin jälkeläisensä hoidossa. Imetys on koko ajan sujunut loistavasti, mutta olen ollut epävarma vauvan muussa hoidossa.

Miten sitä edes nostetaan? Apua, sen pää retkahti! Onko vaippa liian tiukalla?

Miehen isyyslomaillessa ihanat kolme viikkoa meille vakiintui työnjako. Minä ruokin, ja hän vaihtoi vaipat ja pesi vauvan. Toki itsekin vaihdoin vaipan silloin tällöin ja huolehdin vauvan puhtaudesta. Pääasiassa ne eivät kuitenkaan kuuluneet vastuisiini.

Välillä tunsin itseni huonoksi äidiksi. Isä hoiti lasta sujuvasti ja varmasti, kun minä arkailin vauvan pyllyn pesemistä.



Isyysloman lähestyessä loppuaan aloin pelätä. Minä olisin yksin kotona pienen tyttäremme kanssa. Miten me pärjäisimme? Mitä jos vauva menisi rikki?

Nyt miehen töihinpaluusta on lähes viikko. Huomaan onnekseni, että varmuus vauvanhoidossa on lisääntynyt jatkuvasti. Samalla vauvakin on jäntevöitynyt. Kolmen kilon merkkipaalu ohitettiin viime viikolla, ja tyttö on kasvanut nyt jopa yli suositusten.

Ei hän olekaan hajonnut. En edelleenkään uskalla heijailla häntä yhtä uskaliaasti kuin mies, mutta ehkä se on luontaista äidinvarovaisuutta.

Onni on puoliso, joka osallistuu lapsen hoitoon. Onneksi häntä kannustettiin siihen jo synnytyssairaalassa. Toivottavasti voimme jossain vaiheessa vaihtaa osia niin, että mies on hetken kotona lapsen kanssa.

6 kommenttia:

  1. Naulan kantaan! Onni on todellakin vauvan (ja lapsen) hoitoon osallistuva puoliso! Kauhulla kuuntelen ystävien ja kaverin kaverien tarinoita kun lapsen isä ei kertaakaan lapsen vaippa-aikana vaihtanut vaippaa tms. Jotenkin minulle (nykyajan tasa-arvo äitinä?) on itsestäänselvää, että toki isäkin osallistuu kaikkeen ja meillä myös nauttii siitä, mikäs sen ihanampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihan kauheaa, jos lapsen isää ei kiinnostaisi yhtään. Nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajille! Minullekin on ollut ihan itsestään selvää, että mies osallistuu lapsenhoitoon. Välillä huvittaa, kun joku kysyy, vaihtaako meillä mieskin vaippoja. Juu, vaihtaa, alussa paljon enemmän kuin minä :)

      Poista
  2. Ehdottomasti! Yhteiskunnalle kiitos isän kolmen viikon isyyslomasta! Ja onni on myös saada lapsi näin keväällä, koska kohtahan sillä miehellä jo tulee kesälomat eteen... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kiitos myös isän työehtosopimukselle osittain palkallisesta isyyslomasta ja työpaikalĺe perhemyönteisyydestä. Kevät on tosiaan hyvä aika saada lapsi: meilläkin tässä on isyysloman jälkeen vielä tulossa talviloma, ja sitten on näitä kristillisiä juhlapyhiä ja työväen juhla keskellä viikkoa. Tosiaan kesälomakin on luvassa, jee :)

      Poista
  3. Tässä toivoisin usein, että lastenpsykiatri Jari Sinkkonenkin näkisi nämä äitien aihetta sivuavat postaukset ja tunnelmat.

    Muistan hänen monesti lausuneen, että äidillä on raskauden myötä "etulyöntiasema" vauvan tarpeisiin vastaamisessa ja "varmuudessa". En tietysti voi kurkistaa isien pään sisään, mutta kun niin monella on sama kokemus, tuntuu että Sinkkonen yliarvioi äitien "luontaista valmiutta". Ainakin itse olin aika pihalla ja katselin vierestä mieheni varmoja otteita. Kylvettämisen ulkoistin ensin mielelläni, pelkäsin tiputtavani vauvan ammeeseen. Toki vaistot toimivat, mutta eivät ne vaistot tienneet, miten silmä puhdistetaan!

    Jälkeenpäin katson monia ensi hetkiä videolta, ja toki näytän niissä varmalta ja rauhalliselta, mutta sisällä oli melkoinen myllerrys. Yksikin taltioitu imetyshetki näyttää niin madonnamaisen rauhalliselta, mutta sehän oli yhtä huolta, pientä kipuakin, ja jännitystä.

    -Kaislakerttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan laittaa postia Sinkkoselle :D Minusta tuntui ensipäiväinä, tai no ehkä jopa -viikkoina, että olin välillä ihan ulkopuolinen vauvan elämässä. Lähinnä imetin tai pumppasin maitoa ja ihmettelin miehen lastenhoitokykyjä. Onneksi nyt hoidan jo pientä oikein sujuvasti.

      Tietysti alussa päähoitajan rooli saattaa langeta isälle ihan luonnostaan, jos äiti on kovin huonossa kunnossa. Itse olisin kuitenkin voinut vaikka juosta maratonin eli ei ollut voinnista kiinni. Kiva tietää, että muillakin on ollut samanlaisia tuntemuksia.

      Poista