sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ensimmäisiä kertoja

Elo viisiviikkoisen vauvan kanssa ei ole tylsää, vaikka joskus saatoinkin kuvitella niin. Vauvan kanssa pääsee kokemaan monia ensimmäisiä kertoja: ekaa kertaa kahvilassa, eka hymy, eka hammas, eka bussimatka...

Eilen vauvakirjaan sai raapustaa uuden merkinnän, kun pikkutytöltä tuli ensihymy. Aiemmin suupielet ovat nousseet korviin nukkuessa, mutta nyt se tapahtui hereillä. Hymyily jatkui tänäänkin, ja sain omaan hymyyni vastauksen. On siis kai uskottava, ettei uuden ilmeen syynä olleet pelkästään vatsavaivat.



Äitikin, siis minä*, koki ensimmäisen kerran. Poistuin ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen kotoa moneksi tunniksi. Olen toki käynyt jo yksin lenkillä ja kaupassa, mutta ne ovat olleet melko lyhyitä pyrähdyksiä.

Nyt kävin kaverini luona tyttöjen illassa. Viivyin ehkä kolmisen tuntia. Olisin voinut olla pitempääkin, sillä kotona oli onnekseni mennyt hyvin. Olin pumpannut vauvalle ravintoa etukäteen, ja pakastimemme yksi hylly on täynnä jäistä maitoa. On ihanaa, että tyttö suostuu syömään tuttipullosta. Tuttia hän ei sen sijaan huoli.

Huomasin, että osaan edelleen seurustella ihmisten kanssa ja puhua muustakin kuin vauvasta. Toisaalta en ymmärrä, miksi vauvasta pitäisi erityisemmin vaieta. Olen reilun kuukauden vanhan imeväisen äiti, joten elämäni on ihan jo ruokintateknisistä syistä varsin vauvapainotteista.

Yöllä vauva järkytti meitä nukkumalla yli viisi tuntia putkeen. Melkein säikähdin, kun heräsin tänään kuudelta ja tajusin, ettei tyttö ollut tainnut syödä sitten puolenyön. Huh huh!

Nyt pitää toivoa, ettei seuraava yö mene hulinaksi. Sellaistakin on tapahtunut.

*En oikein osaa vielä puhua itsestäni äitinä, joten pitää täsmentää. Äidistä tulee aina mieleen vain oma äitini. Toivottavasti pitkät piuhat sallitaan vielä tässä vaiheessa.

2 kommenttia:

  1. oi mulla meni ihan kylmiä väreitä tossa alussa, että tyttö vastasi hymyllä hymyyn, sitä ootellessa<3

    VastaaPoista