lauantai 8. helmikuuta 2014

Apua joku synnytys iik

Alkuraskaudessa mietin, miten kukaan ikinä uskaltaa synnyttää. Synnyttäneistä tuli minulle lähes sotaveteraaneihin verrattavia sankareita. He olivat rohkeita ja pelottomia, jotka olivat selvinneet kauheasta kivusta.

Jossain puolivälin tienoilla pelko alkoi hälventyä. Synnytys tuntui kaukaiselta ja vieraalta tapahtumalta. Aloin sisäistää, ettei sen kulkuun voi kauheasti vaikuttaa itse. Siksi päätin jännittämisen sijaan suhtautua siihen uteliaasti ja avoimesti. Sittenhän sen näkisi, miten menisi.

Nyt minun ja lasketun ajan välissä ei ole enää kovin paljon esteitä. Äitiyspakkaus on saatu; äitiysloma on alkanut; ensimmäiset kunnolliset supistukset tuntuivat toissapäivänä. Mitä lähemmäs synnytys tulee, sitä enemmän se kauhistuttaa.

Kätilöopistoon tutustuminen oli eilisen ohjelmassa. Pasilasta sinne kävellessä polvet alkoivat tutista.

Sairaala oli erilainen kuin olin ajatellut. Se oli pienempi ja jotenkin kodinomaisempi kuin ennakkokäsitykseni. En osaa päättää, onko kodinomaisuus hyvä vai huono. Kliinisemmässä ympäristössä voisin tuntea oloni turvallisemmaksi, mutta toisaalta ahdistun jo sairaalan hajusta. Sitä en muuten muista havainneeni.

Tällä hetkellä tuntuu, että synnytyksessä jännittää, pelottaa ja kauhistuttaa kaikki. Pelkään kipua ja sitä, että minulle tai vauvalle sattuisi jotain. Pelkään, että saan ilkeän kätilön.

Olen alkanut pelätä myös sitä, että saan ison vauvan. Minulla on diagnosoitu raskausdiabetes, joka saattaa altistaa sikiön liikakasvulle. Sf-mittani on koko raskauden ajan ollut joko keskikäyrällä tai hieman sen yläpuolella. Yhtään painoarviota en ole vielä saanut.

Pelkoa lisää se, että äitini on ahtaan lantionsa takia synnyttänyt pelkästään suunnitelluilla sektiolla. Minullakaan ei ainakaan ulkomitoiltaan ole mitään latinolantiota.

Maanantaina on neuvolääkäri, joten toivottavasti siellä selviää jotain. On pakko sanoa, ettei viimeeksi keskiraskauden tarkistuksen suorittanut lääkäri onnistunut vakuuttamaan pätevyydellään. Hän ei osannut kokeilla, miten päin vauva on. "On meille se opetettu, mutta mä en nyt osaa...", hän kertoi. Ehkä siitä voi syyttää opetuksen huonoja resursseja.



Mitä luultavimmin synnytys jännittää tai on jännittänyt jokaista lapsen saanutta. Siksi tahtoisin kuulla, mikä on vähentänyt teidän pelkoanne? Vinkit jakoon!


20 kommenttia:

  1. Mua itseasiassa ei jännittänyt mikään muu kuin se, että tiedänköhän varmasti millon synnytys on käynnissä. No siitä ei kyllä ollut epäilystäkään :D

    Ja mitä tulee ilkeään kätilöön, voiko pahemmaksi laittaa kun kätilönä toimii lapsesi isän ex? Aika pohjat jo ja salissa kireä tunnelma -.-

    Hyvin se menee, älä turhaan mieti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, tuo lapsen isän ex kätilönä on jo tosi paha! Voi luoja...

      Jep, taidan taas pohtia vähän liikaa. Pitää vaan ottaa rennosti, koska ei tässä muukaan auta :)

      Poista
  2. Voi kauhea millainen lääkäri on osunut kohdalle, höh :( Vinkkejä en oikeen osaa muuta kirjoitella, kun luota henkilökuntaan ja itseesi. Synnytys on luonnollista ja luonto hoitaa, noin niinkun kliseisesti ;) t. loppuvaiheen kätilöopiskelija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pitää vaan luottaa siihen, että luonto hoitaa. Toivottavasti myös tuota lääkäriä pätevämmät ihmiset auttavat ;)

      Poista
  3. Mä taas just tänään puhuin kummitytönn äidille, et mua oikein harmittaa kun en osaa suhtautua koko synnytykseen mitenkään. En pelkää sitä, en odota sitä.. tiedän vaan, että se on edessä. Paljoakaan en siihen voi vaikuttaa. Olen yllättänyt itseni tällä rauhallisuudella... siis minä, joka olen koko ikäni ollut sitä mieltä, että en voi koskaan hankkia lapsia koska pelkään synnytystä... hämmentävää! Toisaalta myös jotenkin rauhoittavaa... pelkään vaan, että rauhallisuus kääntyy loppusuoralla vielä itseäni vastaan :D

    Mulla oli tällä viikolla tuo neuvolalääkäri.. ja en kyllä saanut siitä mitään. Odotin vähintäänkin kokoarviota tai arviota siitä mahtaako vauvan tulo olla jo lähellä, mutta ei... ei mitään, jos en olisi kysynyt onko vauva laskeutunut tai kiinnittynyt, sitä ei olisi minulle edes kerrottu. En saanut kokoarviota eikä koko synnytyksestä sanottu muuta kun että nyt sitten vaan sitä odottelemaan... what a?!?!?! Oli niin pettymys että olen harkinnut viime päivät, josko menisin yksityiselle ihan omin nokin kuulemaan edes jotain...

    Oho, tulipa taas kommentoitua.. mutta ai että, kun mua niin sapetti tuo lääkärikäynti :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olin vielä muutama viikko sitten noin zen, mutta sitten paniikki iski :D Toivottavasti sinulla se kuitenkin jatkuu.

      Voi ei, miten harmi, että sielläkin on huonoja kokemuksia neuvolalääkäristä. Vähän pelkään, että minulla tulee huomenna ihan samanlainen kokemus kuin sinulla nyt. Mietin myös, että jos sitä sitten kävisi jossain yksityisellä. Mielestäni nämä asiat pitäisi saada hoidettua ihan kunnallisella puolella, mutta minkäs teet :(

      Poista
    2. No toivotaan, että sulla on parempi käynti kuitenkin :) Tähän mennessä oon ollut hurjan tyytyväinen aina neuvolaan, mutta kaipa sinnekin piti yksi tämmöinen huono kokemus sitten mahtua... höh.

      Poista
    3. Oon itekin ollut tosi tyytyväinen neuvolaan, mutta tuo viimekertainen lääkäri ei vaan ihan, hmm, vakuuttanut :D

      Poista
  4. No eipä varmaan paljoa rauhoita tuollainen lääkärikäynti! Mun edellinen neuvolalääkäri kesti varmaan 10 minuuttia ja lääkäri ei juuri kertonut mulle mistään mitään. En kyllä siinä tilanteessa osannut itse oikein kyselläkään. Varmaan pitää ensi kerraksi miettiä valmiiksi jotain asioita, joihin toivon saavani siellä vastauksen. Toivottavasti sulla on myös ens kerralla vähän antoisampi käynti.

    Viimeisimmässä ultrassa mulla oli kätilön lisäksi harjoittelija, ja vaikka kätilö oli mulle ihan mukava, niin harjoittelijalle hän puhui mielestäni ihan turhan ilkeästi melkein koko session ajan. Toivottavasi en enää törmää samaan tyyppiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, toivon todella, että tapaan huomenna hieman pätevämmän lekurin. Pitäisi tosiaan aina miettiä kysymyksiä valmiiksi, koska ainakin minulla kaikki kysymykset pomppaavat mieleen vasta kotimatkalla :D

      Höh, olipas inhottavaa, että kätilö puhui ilkeästi harjoittelijalle. Alussa ajattelin, etten toivo harjoittelijaa mihinkään. Sittemmin on ollut ihan mukava, jos jollain on harjoittelija mukana. Ekstrahuomio on ainakin taattu!

      Poista
  5. Mä oon sen luontonen ihminen et mietin asioita aivan liikaa ja murehdin helposti turhiakin. Siks olikin niin hullua etten tullut pelänneeks synnytystä. Ajattelin vaan aina että yritän olla miettimättä, rupee vaan kammottaan. Tottakai mä joskus mietin et kuinka se menee. En tiedä vaikuttiks tähän pelkäämättömyyteen osittain seki, ku en ees tienny et mahdunko synnyttämään vai joudunko sektioon lantioni vuoksi.. No synnytys käynnisty just sitä synnytystapa arviota edellisenä yönä :D Ja salissa selvis et mahdun synnyttämään. Koita olla miettimättä, mikä on tosin helpommin sanottu ku tehty. Ihmiset varmasti kokee asiat eri lailla, ja saahan siellä kivunlievitystä. Rehellisesti sanoen, itsestäni tuntui kauhealta kahdeksan sentin kohilla ku odottelin spinaalia ja edellisen puudutuksen vaikutus alko kai lakata, ja aivan järkyttävälle ponnistusvaiheen loppu. Muuten siedettävä tapahtuma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vahvasti sitä mieltä, että pitäisi ajatella paljon vähemmän. Ilmeisesti äitiyslomalla on liikaa aikaa miettiä kaikkea :D

      Hienoa kuulla, että synnytystä voi kuvata siedettäväksi. Kättärin tutustumiskäynnillä sai muuten kokeilla ilokaasua ja hih hih, se oli hauskaa :D Toivottavasti saan heti alussa vetää ilokaasuhenkäyksiä, ehkä se vie jännityksen...

      Poista
  6. Synnytys sattuu,jos joku muuta väittää niiin valehtelee.Mutta se sattuu vain sen ennalta määräämättömän ajan ja sitten se on ohi.Se on vaan se viimeinen etappi johon päättyy raskauden mittainen matka ja odotus ja sen tulevan ja loputtoman äitinä olemisen matkan ensimmäinen hetki:).Älä pelkää,jännitä tai stressaa,se on vain tämän matkan loppu ja uuden alku:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa ei se ihan noin ole. Kaikkia ei satu. Ja paljon voi itse vaikuttaa sillä, miten hyvin pystyy rentoutumaan ja antaa kehon hoitaa luonnollinen työnsä, kaikenlainen jännitys ja pelko vaikeuttaa synnytyksen kulkua ja luo siksi kipua. On monenlaisia synnytyskokemuksia, ja jos monella se on kivuliasta, niin ei se tarkoita sitä, että kaikilla on. Tämä on joku ihmeellinen itseääntoteuttava myytti, tämä kivusta puhuminen ja siihen keskittyminen.

      Poista
    2. Hehe, hassua vastata näihin jo yllättäen alkaneen synnytyksen kokeneena :) Mutta tiivistettynä voisin sanoa, että juu, sattuihan se. Yllätyin kuitenkin tosi paljon, miten hyvin kestin avautumisvaiheen kipua. Otin epiduuraalin vasta juuri ennen ponnistamista. Siihen asti kestin TENS-laitteen, hengittelyn ja sen, kun mies painoi selkää, avulla. Huh, en olisi uskonut itsestäni! Yllättävän hyvin pystyin kestämään kipua ihan sillä, kun keskityin hengittämään s y v ä ä n.

      Eli joo, onneksi synnytyksen ei tarvitse olla äärimmäisen kivulias. Tietysti jokaisen kokemus on omanlaisensa. Itse sitten pääsin kai vähällä.

      Poista
  7. Tuossa edellä jo kommentoin vähän, että synnytyskokemukseen voi itse jonkin verran vaikuttaa. Nyt sanon heti perään, että toki on monenlaisia tilanteita eikä ole kenenkään oma syy, jos saa rankan tai traumaattisen synnytyskokemuksen. Mutta sun alkuperäiseen kysymykseen haluaisin vastata: Mun pelot poisti ensimmäiseen synnytykseen valmistautuessa tieto ja valmistautuminen. Mietin, mitä itse haluan synnytykseltä ja pahin pelko oli, että olisin itse sivustakatsojana ja mulle vaan tapahtuisi ja tehtäisiin jotain enkä tietäisi, mitä tapahtuu. Tieto auttoi tähän - tiesin, mitä synnytyksen kulkuun kuuluu, mitä voin itse toivoa, miten voin tiedottaa siitä henkilökuntaakin, miten mies voi auttaa, ja miten voin valmistautua ennakkoon. Oleellisin tieto oli pelon ja kivun yhteys - mitä paremmin pystyn rentoutumaan ja antaa kehon toimia luonnollisesti, sitä vähemmällä todennäköisyydellä sattuu ja myös vauvan on hyvä olla ja synnytys sujuu omalla painollaan. Jos tämä aihe kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan esim. Minna Haatajan positiivisen kirjan "Hyvä syntymä". Jos haluat ennakkoon valmistautua synnytykseen, voit esim. päivittäin harjoitella rauhallista, syvää hengittämistä, joka auttaa supistusten aikana, ja miettiä positiivisia mielikuvia tai mantroja synnytyksesi kulusta ja vauvasta. Rentoutuminen ja rauhallinen mieli tuottaa oksitosiinia ja endorfiineja kehoon, edistää synnytystä ja vähentää kipua, toisin kuin pelko, joka tuottaa adrenaliinia, estää veren kulkemisen kohtuun ja aiheuttaa jännitystä ja kipua. Rauhallinen mieli ja rentoutuminen ovat avuksi, vaikka synnytyksen kulkuun liittyisi yllätyksiä tai vaikka joutuisi lopulta sektioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, jäi valmistautuminen väliin, kun lapsivedet holahtivat ihan yllättäen kaksi päivää tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen :D Siitä tosin meni syntymään noin 1,5 vuorokautta. Jotenkin vaan siinä supistellessa tajusin oikeanlaisen hengitystekniikan ja se auttoi paljon. Onneksi oli myös ihania kätilöitä ja kannustava mies.

      Poista
    2. No takuulla jäi valmistautuminen väliin! :D Mutta hienoa, että osasit kuunnella itseäsi ja sait tukea muilta :) Kiva kun sait positiivisen synnytyskokemuksen!

      Oliko teidän vauvan vointi muuten ihan hyvä? Mulle kun sanottiin, että vauvan olisi hyvä pysyä mahassa 38 rv täyteen, vaikka kaikille hitusen aikaisemmasta syntymästä ei tule mitään kummempaa. Lähinnä toivoisin, että vauvan saisi heti vierihoitoon eikä joutuisi minnekään tarkkailuun.

      Poista
    3. Itsekin pelkäsin, että vauva vietäisiin jonnekin tarkkailuun tai hoidettavaksi. Päivystysosastolla kätilökin kehotti varautumaan siihen, että vauva saattaisi viettää hetken lastenosastolla. Onneksi kuitenkin vauvan sai heti vierihoitoon eikä häntä viety missään vaiheessa pois :)

      Verensokerit vähän heittelivät alkuun, ja sitten tosiaan oli tuota keltaisuutta. En tietysti tiedä, olisiko niiltä välttynyt, jos olisi malttanut olla mahassa vähän pidempään. Mitään vakavaa ei siis ollut, ja imeminenkin lähti reippaasti käyntiin heti synnytyssalissa.

      Poista
    4. Hienoa, että teillä meni kaikki niin hyvin! Olisi se surkeaa joutua heti vauvasta eroon...

      Poista