maanantai 27. tammikuuta 2014

Sittenkin ihan kiva tila

Alkuraskauteni ei ollut erityisen nautittavaa. En ole mitenkään salaillut kyseisen ajanjakson inhottavuutta.

Silloin mietin, miten kukaan voi sanoa raskautta elämänsä parhaaksi ajaksi. Ajattelin, että niin sanovan elämä on ollut aivan kauheaa.

En sanoisi vieläkään olevani elämäni kunnossa. Myönnän, että olen voinut paremminkin. Ei tämä silti ole niin paha tila, kuin alussa tuntui.

Suunnilleen puoliväliin asti lähinnä pidättelin oksennusta ja nukuin tai vähintään haaveilin unista. Edes nukkuminen ei tuntunut auttavan järkyttävään väsymykseen. Korkeintaan päiväunien jälkeen oksetti entistä enemmän.
Rv 33+4

Keski- ja loppuraskaus ovat onneksi olleet minulle helppoja. Olen saattanut kerran tuntea supistuksen. En ole aivan varma, mikä se oli.

Tällä viikolla on välillä kävelemään lähtiessä vihlonut jostain alhaalta. Ovatko ne liitoskipuja? Ovat tai eivät, ne eivät onneksi vielä rampauta.

En ole kaivannut tukivyötä. En ole turpoillut erityisemmin, mistä saanen kiittää ulkona paukkuvaa pakkasta. Raskausarvet ovat pysyneet ihostani poissa, enkä ole vielä huomannut laskimoideni huijaavan.

Raskausdiabetes minulla tosin on, mutta en ole kokenut sitä suureksi taakaksi. Oloni on huomattavasti parempi, kun en ahmi karkkia ja syön säännöllisesti.

Sanoisin, ettei tämä nyt niin kauheaa ole. En varmaan tahdo kokea tätä monta kertaa elämässäni, mutta onhan tämä ihme, etuoikeus ja niin ainutlaatuista.

Aluksi mietin, miten joku voi sanoa jäävänsä kaipaamaan raskausmahaa. Nyt on myönnettävä, että voi minullakin tulla tätä kumpua hieman ikävä. En välttämättä kärsi mistään pakko saada se maha takaisin -ikävästä. Silti luulen, että muistelen tätä ajanjaksoa aina lämmöllä ja hieman haikeudellakin.

Olen yhdeksän kuukautta kasvattanut mahassani uutta ihmettä, ja lähes puoli vuotta olen tuntenut sen liikkeet. Sitten se siirtyy mahan ulkopuolelle. Tuntuukohan se oudolta?

Silti odotan sitä, että saan taas syödä lakuja, juoda valkoviiniä ja juosta ainakin puolimaratonin. Sitten olen taas minä, yhtä suurta kokemusta rikkaampana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti