torstai 30. tammikuuta 2014

Aamukammassa on kaksi piikkiä

Alan saada äitiyspäivärahaa 4.2.2014. Oikeasti en vielä edes tiedä, milloin raha kilahtaa tililleni. Vielä ei ole aavistustakaan, paljon sitä saan. Haen rahaa nimittäin viimeisen puolen vuoden tulojen mukaan.

Vuoden alussa kirjoittelin, kuinka äitiysloma lähenee ristiriitaisissa tunnelmissa. Osittain se onkin niin.

Minulla ei ole työtä, johon palata. En tiedä yhtään, mitä teen saatuani viimeiset vanhempainpäivärahat.

Sen takia epätietoisuus ahdistaa välillä. Yritän silti luottaa siihen, että jotain keksii, aina.

Olen ollut melko työorientoitunut. En ole mikään työnarkkari, mutta työ on minulle tärkeää. Olen joskus tuntenut itseni turhaksi, jos minulla ei ole opiskelun lisäksi ollut työpaikkaa.

Se tuntuu hölmöltä. Opiskelu on opiskelijan työtä. Lapsen odottaminen ja hoitaminen on äitiyslomalaisen toimi, jos sitä ei aivan työksi luokittelisikaan.

Pitäisi olla arvottamatta itseään sen mukaan, mitä tekee. Minä olen äitiyslomalainen, hoidan vauvaani kotona ja saan ansiosidonnaista äitiys- ja vanhempainpäivärahaa. Minulla ei ole varsinaista työtä, mutta ei kai se minun arvoani muuta.


Ehkä tämä on hyvä hetki pysähtyä ja miettiä, mitä työelämältä tahtoo. Haluaisin ehkä tehdä melko piankin vauvan syntymän jälkeen jonkinnäköistä freelancer-työtä. Saisi hieman tuloja, ammattitaito pysyisi yllä ja ehkä lapsen kanssa pystyisi olemaan hieman pidempään kotona.

Katsellaan. Ainakin olen jo oppinut hinnoittelemaan työni.

Vauva potkii mahassa. Vielä huomenna ja maanantaina teen töitä. Sitten arki muuttuu. Yritän olla siihen valmis.

2 kommenttia:

  1. Mua kauhistuttaa jäädä kotiin. Itku meinaa tulla kun ajattelen, että en pääse enää töihin ja just nyt tuntuu siltä, että olisin mielummin töissä kun kotona, tää luopumisen tuska on ihan kamalaa :(( Kyllä mä tiedän, et tää tunne menee ohi ja totun ajatukseen kotona olosta, mutta kun satun rakastamaan työtäni, siitä on niin vaikea luopua.

    Pitäis keskittyä ajatteleen, että se työ ei mee minnekään, se odottaa mua, mutta juuri tänään tuntuu erityisen kurjalta ajatus jäädä kotiin, vaikka vastineeksi saankin jotain ihanaa ja odotettua<3 Toisaalta mulla on myös huono omatunto näistä ajatuksista :D Voihan vaikeus! :D
    Tästä syntyis vaikka kuinka paljon tekstiä :D

    VastaaPoista