maanantai 2. joulukuuta 2013

Toisten elämä jatkuu

Alkuraskaudessa mietin liikaa ja murehdin tulevaisuuttani. Olin hieman kateellinen niille, jotka eivät kasvattaneet sisällään uutta elämää. Tuntui, että heidän elämänsä jatkui. Se olisi ehkä töitä, opiskelua ja huolettomia iltoja, jolloin siemailtaisiin valkoviiniä ja suunniteltaisiin matkoja.

Mitä minulle tulisi? Mitä luultavammin saisin valvottuja öitä, kakkavaippoja ja menetetyn uran.

Nyt hormonimyrskyn ja pahoinvoinnin helpotettua on helppo nauraa yksinkertaisille ajatuksilleni. Odottivatpa toiset tai eivät, ei heidän elämänsä välttämättä jatku kepeänä ja vauraana.

Luultavasti moni lapseton ottaisi minun kokopäiväpahoinvointini ja ikävät ajatukset. Toivon jokaiselle lapsihaaveiden toteutumista, mutta en enää vaihtaisi raskauttani tai antaisi tätä pois.

En enää koskaan ole ensimmäistä kertaa raskaana. En enää koskaan tunne ensimmäistä kertaa pieniä potkuja. Tämä on ainutlaatuista ja etuoikeutettua.

Hulluinta on, että pari "no tonkin elämä jatkuu niin kepeänä"-ajatusteni kohteista onkin samaan aikaan raskaana. Se viimeistään osoittaa kadehtimisen turhuuden.

Koskaan ei voi tietää.

2 kommenttia:

  1. Ei elämä vauvan tuloon lopu :) Kurja että oot joskus ajatellu niin. Lapsi on hienointa mitä elämässä voi saada! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tietenkään, vaikka se alkuraskauden hormonihöyryissä siltä tuntuikin :)

      Poista